Aamu alkoi lievällä pahoin voinnilla. Olin jälleen syönyt Shawneen ajatteleamttomuude takia lihaisaa aamupalaa. Noh.. Kyllä mies joskus lihaa tarvitsee, kyllä tämä tästä. Tehdään vaan omat ruokamme ja jaetaan ruoka budjetti puoliksi..

Päivä meni ilta tuli. Sää ja kirkkaus oli vaihtelevaa. Välillä näytti hämärämmältä, kuin taas jonkin ajan kuluttua. Kiitos lumimyräkön, mutta ei sää meitä estä. Lähdin Nonnan kanssa lenkille kohti tuiskuja ja koirapuistoa. Matka olisi pitkä, mutta koko päivä aikaa. Shawnee oli luvannut ryhdistäytyä ja ottaa vastuun yhden päivän ajaksi kodista ja vauavsta! Ei edes yötä.

- Tehdään muru pikku reissu salaa äidiltä. Hän olisi vain liikaa huolissaan... Shawnee nappasi Catherinen syliinsä ja niin he lähtivät.

Catherine makasi sisällä yksin aulan lattialla. Hän oli varmasti kummissaan, mitä tapahtuu. Isä luki kirjaa terassilla eikä sisaruksia kiinnosta. Vauva vain oleili.

- Tulithan sinä rakas, Chyenne ivaili.

- Älä jaksa Chyenne. Hoidan vain isän tehtävää lapsillemme

- Mutta hoidatko yhtä kunniakkaasti nuorimmaistasi? Vauvaa ei kuulu makoiluttaa kylmällä kivilattialla tunteja, kuten olet jälleen tehnyt. Siirsin hänet nojatoliin köllöttämään. Toivottavasti ei tipu, Chyenne hymäht ja jatkoi matkaa.

Dakota oli kyllästynyt vanhempiensa jatkuaan kränäilyyn ja lähti katsomaan Meritaa. Merita otti vanhempien eron ja jatkuvan taistelun raskaasti. Molemmat myös vihasivat sydämensä pohjasta pikkusiskoaan.

Shawnee juoksi hakemaan Catherinen ja hyssytteli tätä. Ei hän tippunut, mutta itkeskeli kuitenkin. 

- Cat, ole helpompi. En ymmärrä, miten äitisi pärjää kanssasi... Shaw huokaisi.

Shawnee laski pienokaisen hankeen enempää ajattelematta. Hänellä oli kiivas keskustelu tai suoraan sanoen riita esikoisensa kanssa perheestä. 

- Olen väsynyt perhe leikkiin, kun ette edes yritä Meritan kanssa. Catherine on viaton vauva. En voi tunteilleni Mirjamia kohtaan, mitään ja äitisi käyttäytyy kuin ämmä. Yrittäisit sinä edes. Olit aina mallipoikani ja vietin koko lapsuutesi kotona kun äidilläsi ei ollut aikaa lapsille hevosten lisäksi sekä kuuluisuuksien kalastelun!

- Isä?!

Olin nauttinut hurjan mukavan ja leppoisan päivän. Välillä huolehtien, mutta luottaen. Olihan Shawneella jo kaksi lasta ennestään melkein yh roolissa. Kävelin kotiin ja päästin Nonnan irti käännyin Foxien taloa kohti ja huomasin Shawneen. Lähdin vihaisena kävelemään taloa kohti, kunnes kuulin itkua ja rääkyä. Näin , kun joku mies nosti hangesta sinertävän tyttäreni. Juoksin henkeni edestä. 

Olin raivoissani ja vain huusin sekä itkin. Catherine annettiin syliini. Olin pettynyt. Tämä oli anteeksiantamatonta. Soitin lääkärille, että tulisi kotikäynnille tarkistamaan vauvan voinnin.

Rutistin tyttöä kyynelten valuessa. En enää, koskaan jättäisi tyttöä kenenkään armoille. Hän oli ainokaiseni, silmäteräni ja sydämessäni elämäni suurin rakkaus. En luovu hänestä koskaan. En, vaikka mitä tulisi.

Lähdin kotiin Shawneen raahautuessa perässä ja lääkäri tuli pian.

Raahauduin lääkärin perässä yläkertaan. Hän tutki tytön perin pohjin. Lause, jonka hän sanoi jäädytti sydämeni.

- Muutama hengenveto lisää hangen alla olisi tappanut tytön, lääkäri sanoi vakavissaan ja katsoi suoraa sieluuni.

Oma mieheni oli melkein riistänyt yhteisen tyttäremme huolimattomuudellaan, jatkuvalla roikkumisella entisessä perheessään. Ties, vaikka olisi taas juonut. Lääkäri jäi lääkitsemään tyttöä sekä lämmittämään tarkkailun ohessa.

Laskeuduin portaat alas. Kurkkua kuristi ja kyyneleet olivat kuivuneet poskilleni. Sydämeni painoi kuin valtava kivenmurikka sisälläni. Se oli kovettunut. Olin äiti ja minulla ei ollut, kuin Catherine. JA tuo mies, joka nyt seisoi edessäni melkein riisti hänet.

- Kerää kamasi, en halua nähdä sinua enää. Olet vain turmioksi perheelle. Katsokin, ettet näytä naamaasi enää täällä.

- Mirjam, anna minun selittää.. Shawnee yritti

- Shaw-rakas, mitä selitettävää on lääkärin diagnoosissa? Ei mitään. Aiheutit ehkä pysyviä vammoja tyttöön. Lääkärin sanojen mukaan "Muutama hengenveto lisää olisi tappanut tytön". En anna tätä, koskaan sinulle anteeksi. Enkä anna sinun nähdä tyttöä kaksin ennen, kuin hän on tarpeeksi vanha puhumaan ja kertomaan, mitä teet. Sosiaalitoimen mukaan tapaamiset alkavat taaperoikäisenä minun silmieni alla. Loppu vauva-aika menee toipumiseen.

Shawnee lähti ja koti tuntui tyhjältä ilman häntä. Ruoka maistui pahalta. Eikö minulla oikeasti ollut muuta vaihtoehtoa? Toiminko liian hätiköidysti? Mitä nyt teen? Olen yksinhuoltaja pienelle nyytille ja minulla on koira sekä sato. En tule pärjäämään yksin.

Tiedän sen.

Shawneella ei olut paikka mihin mennä. Hän haukkui lapsensa ja heidän äitinsä eikä siksi voinut näyttää naamaansa siellä. Hänen vaimonsa heitti hänet ulos talosta järkyttävän tapaturman takia. Niimpä hän päätyi rantaan heittelemään leipäkiviä ja puhdistaakseen ajatustensekamelskaa.

- Miten otteeni voikin herpaantua niin..? Miten saatoin melkein tappa oman lapseni? En voisi elää itseni kanssa.

Kaupasta haetuillla tarvikkeilla grillattiin vielä hodarit iltapalaksi. Shawnee tuli nukkumaan yönsä lumimyrskyn keskellä.

No ei. Hän suuntasi kapakkaan ja nukkui siellä. Saa nähdä alkaako vahvat mehut virrata suonissa useasti. Ei olis ihme. Koko elämä meni sekunneissa sekaisin meillä molemmilla.

KIITOS, KUN LUIT! <3

~ Rakkaudella LadyShimer 

Ainoa, mitä mietin tätä kuvaa ottaessani oli, miksi koirankoppi on punainen eikä taloon sopivampi. Täytyy muutenkin tuunailla ulkoisesti vielä hieman, kunhan rahaa tulee. Lapsi tärkeysjärjestyksessä kärkeen! Puhelut on soitettu ja pikkusiskon syntymisestä kerrottu. Perhe elämän rauhallisuus kyllä tulee kokemaan kolauksen.

Shawnee oli alkanut turhautua kotona meidän kanssa olemiseen vaikka hän teki myös osa-aika töitä talven ajan kirjakaupassa. Riitelimme usein lapsista. Hänellähän, kuitenkin oli jopa 2 lasta ennestään. Katselin ikkunast vauva sylissä, kuinka hän mökötti ulkona maksaessaan laskujamme.

Olimme vakavissamme alkaneet puhua sisä istutuksista tai kasvihuoneen rakentamisesta. Sillä kalalammet olivat jäässä eikä lumen alta päässyt oikein kasvamaan. Rahatilanne alkoi olla tiukilla, kuten hermommekin...

Ja jottei mikään olisi liian helppoa alakerran vessa alkoi reistailla. Vessanpönttö ja suihku molemmat hajosivat vähän väliä käsiin! Ärsyttävää!!

Onneksi Shawnee oli, kuitenkin oppinut hyväksymään, jotain. Nimittäin minä en aina kerkiä siivoamaan rakkaan Nonna koirani jälkiä. Shawnee alkoi siis antamaan aikaa siivoukselle ruuanlaitolle (tasapainoisesti jaettiin hommat) sekä huomiota vauvalle ja koiralle!

Ihana miesssss

Lumipyry oli valtava ja hän lähti töihin kimppakyydillä, jottei kaikkien tarvitse koalroida ja rikkoa autoja jääluisulla. Töihin päästyään hän, kuitenkin soitti tapaavansa jonkun ystävän. Tottakai hänkin tarvitsi aikaa, joten ei se ollut ongelma!

Mutta niin olisin myös minä tarvinnut....

- Äitin rakkaalla on nyt maito hetki. Niiiin on.

Murunen oli oppinut jo jokeltelemaan, joten meillä oli vastavuoroista vaikutusta. Nautin tyttöni vauva-ajasta täysin mitoin. Harmitti vain, kun hän ei voinut nähdä sisaruksiaan heidän äitinsä jääräpäisyyden takia. Olimme monta kertaa pyytäneet illallistamaan kanssamme. Olin jopa taipunut Cheyennen tänne tuloon, muttei mikään tuntunut riittävän sille tekopyhälle noidalle.

Lauloin rakkaan tyttöni uneen ja peittelin pinnasänkyyn. Mikään ei olisi ihanampaa, kuin pienen viattoman lapsen tuhian omassa sängyssä.

Tarkoituksenani oli mennä nauttimaan jääkaapista ruokaa, jonka voisi vain lämmittää, mutta Shawnee oli ruvenntu olemaan niin ajatuksissaan, että oli valmistanut LIHARUOKAA yhteiseksi ruoaksi! 

Maha parkani ei sitä, millään kestänyt, joten....

Pian olinkin oksentamassa valtavaa lastia!

Shawnee saisi kyllä kuulla kunniansa! Voisin alkaa itse tekemään ruokaa, mutta Shawnee oli hyvin etevä kokki! Se oli herkullisinta, mitä koskaan olen maistanut. Harmi vain ekologisuuteni, arvoni ja kasvissyöntini eivät sopineet tämän upean hamburilaisen kanssa yhteen..

Vauva nukkui, Shawnee oli ystävän luona, koti oli siisti ja jääkaappi täynnä ruokaa. Elämä oli siis hyvin juuri nyt. Joten keskitin kaiken energiani Nonnan hoitoon ja yhteiseen puuhasteluun. En ollut pitkään aikaan juoksennellut ulkona nin täynnä riemua!

*** Shawnee ***

Shawnee oli todella uppoutunut jalkapallo peliin. Todellisuudessa hän oli mennyt ystävän järjestämiin juhliin. Shawnee yritti piiloutua pelipöydän taakse, mutta turhaan.

- Shawnee! Mitä rakas ex aviomieheni?

- Chyenne... Mitä sinä täällä teet...?

Shawnee suuntasi katseensa muualle Chyennesta.

- Voi rakas älä suotta. 

- Voisitko, mitenkään Chyenne jo luovuttaa ja antaa minun tulla katsomaan Catherinen kanssa lapsiani? Et voi ikuisesti kieltää Dakotaa ja Meritaa minulta. En ole ollut mukana heidän kasvussaan enkä tärkeissä tapahtumissa. 

- Voisitko sinä vain jättää sen naisen. Tule kanssani. En edes huomaa erehdystäsi. Silloin saat Catherinen elämäämme.

- Älä jaksa! Rakastan Mirjamia ja tiedän yrität provosoia häntä kaikin keinoin.

- Tiedät pian sanoneesi minulle ei..

*** Myöhemmin Carllson-Foxin kodissa***

- Olen niin väsynyt! Catherine on taas koko illan itkenyt. Sinäkin valehtelit minulle! Olit vain juhlimassa ja juomassa. Haiset tännekin asti! 

- Rakas, rauhoitu. Tarvitsin vain omaa aikaa!

- Et tarvitse muuta, kuin aivot!

- Luuletko minun lämpenevän yllättävälle strippauksellesi? Vai huomasitko kaataneesi viinat haisemaan vaatteillesi?! 

- Rakas, pelotat minua. Catherinekin varmasti herää seuraavaan. Tämän lauseen jälkeen huomasin olevani tosi hyökkäävä. Olin vihainen ja pettynyt.

- Mistä sait edes tietää?

- Chyenne soitti. Hän kertoi teidän salasuhteesta.Hän aina varotteli, ettet ole valmis sitoutumaan.. Aloin itkeä.

Shawnee halasi minua ja lohdutti. Hän kertoi, kuinka ei ikinä voisi satuttaa minua. Hän myös kertoi, ettei saisi pitkään aikaan nähdä lapsiaan. En uskonut tätä. Tiedän Chyennen yrittävän tätä pian. 

Shawnee oli käynyt hakemassa ennen töitä rattaat, jotta pienokainen pääsisi talven jälkeen tai jopa loppu talvesta. Ajatella, että pieni rakas lapsemme sai jälleen uutta tavaraa.

Onneksi suhteessamme on vielä tiettyä kipinää.Tämä on vielä oiva tapa sopia! Kadehdi Chyenne en luovuta tätä kilpailua, vaikka, mitä keksisit! <3

KIITOS, KUN LUIT! <3

Pahoittelut homman hitaudesta! Teen tosiaan tällä hetkellä töitä päivittäin 7h, jonka jälkeen vielä 2-3h koneella kirjallisia hommia. Sen lisäksi lauantait vietän töissä, joten aika ja motivaatio on kortilla.. 

Loput tästä osasta on extraa vauva arjestamme! Olen niin iloinen ja jännittynyt, kun saan jakaa tämän kanssanne.

Ensimmäiseksi kerroin remontti toiveista ja, mitä tulema pitää. 

Ennen vessan laittoa ostamme ruokapöydän ja tuolit alakertaan. Keskitymme lastenhuoneen laittoon lapsen kasvun myötä ja rahan tulon. Myös pihaa tulemme laittamaan, ettei televisioita tarvitse ostaa. Yläkerran käytävään tulee varmastikkin pieni aulatila ja valaistus!

Tämä vessa kaipaa kunnostusta sen verran, että vesikalusteet uusitaan. Seinät ja lattiat vaihdetaan ja tehdään koko huoneesta yhden näköinen. Kuten näette yksi seinä on paljas... Suihkun tilalle tulee kylpyammme/suihku.

Koiran tila tulee myös huomioida, sillä tilat käyvät kokoajan enemmän ahtaammaksi.. 

Ainoa huone yläkerrassa, joka on 90% valmis on yläkerran siniteemainen wc. Tänne tuli suihku ja potta. Olen tosi ylpeä remonttimiesten käden jäljistä! Seinät tulee vielä laittaa, mutta vasta kun on rahaa..  

Yläkerran ualaa en kuvanntu teille, sillä se on täysin vielä tyhjillään. Ei edes valoja!

Ja pienokaisen huoneen näätte pian....

Alakertaan valitsimme kierreportaat. Ne vievät mahdollisimman vähän tilaa ja ovat nätit sekä perinteiset. Koin niiden sopivan talomme tyyliin. Kuva otettiin tämän alemman jälkeen. Sillä koko alakerta oli kirjahyllyn tyhjennyksen johdosta kirjojen peitossa. En todellakaan ymmärrä, missä välissä?! Oli myös Nonnan lelut pitkin poikin, joten päädyin siivoamaan ja menemään unille.

Mutta mennään tarinan pariin. Ei kannata odottaa suuria. Suurin yllätys on sukupuoli! Pääsemme heti tykittämään, sillä synnytykseni käynnistyi yllättävässä tilanteessa. Emme vielä odottaneet tätä!

Niimpä synnytykseni käynnistyi muutaman viikon ennen laskettua. Yllätyimme todenteolla, sillä en ollut tietoinen, että tälläistä voisi edes käydä! Supistukset olivat nopeasti tiheentyneet ja todella kivuliaat. Ei auttanut muu, kuin suunnata kohti sairaalaa ja toivoa parasta!

Shawnee oli kyllä hieman paniikissa, vaikka kyse oli kolmannesta lapsesta! Selitykseksi automatkalla Shawnee kertoi, ettei ollut läsnä yhdenkään lapsen synnytyksessä. Kerta se olisi ensimmäinenkin! Eiköhän nyt ollut aika.

- Rakas, mitä tapahtuu!?

- Lapsi syntyy nyt! 

Synnytys kesti monia tunteja ja aloin tuntea itseni hyvin voimattomaksi. Kivut olivat suuret ja myönnän itkeneeni koko synnytyksen ajan. Vannoin, etten tulisi enää kertaakaan synnyttämään lasta. Lapsilukumme sai luvan olla täysi!

Mutta se hetki, kun kuulin pienen rääkäisyn. Se oli taivaallista. Vauva tarkistettiin ja kerrottiin kaiken olevan hyvin. Olin helpottunut, sain myös kuulla tämän olevan normaalia. Olin siis panikoinut turhaan! Pian sairaanhoitaja antoi lapsen syliini ja aloin itkeä. Se oli kaunein näkemäni vauva. Olin onnellinen ja tämä oli esikoiseni. Shawnee suuteli otsaani ja otti vuorostaan pienen syliinsä.

Saimme muutaman tunnin viettää sairaalassa opetellen vauvan syöttämistä ja muuta. Sain levätä ja kysyä niin paljon, kuin halusin. Nyt haluaisit varmaan tietää lapsen sukupuolen?

Kauns pieni tyttö, joka syntyi maailmaan 5.45! Tyttö sai nimekseen Catherine Carllson, biologisen äitini mukaan. Nimi sopi tytölle, kuin nenä päähän. Oli aika lähteä kotiin esittelemään vauva Nonnalle ja aloittamaan yhteinen vauva-arki!

Kotona meitä odotti hirmuinen vahtikoira! Tyttö oli vahtinut taloamme ja nähdessään minut se oli onnessaan. Hän seurasi sisälle ihmetellen nyyttiä kädessäni. Esittelin vauvan Nonnalle, joka nuoli iloisesti Catherinen kasvoja. 

- Rauhoitu Nonna! Tyttö ei lähde pitkään aikaan pois. Teillä on aikaa kyllä tutustua, naurahdin.

Sairaalassaa olin oppinut pumppaamaan maitoa, joten annoin äidinmaitoa pullosta lapselle. Pulloruokinta olisi tasa vertasta isän ja äidin välillä! Siksi päädyimme tähän.

Mutta, mikään ei voittanut vauvan tuoksua, kaunista olemusta sekä lämmintä pehmoista ihoa vasten omaa. En millään malttanut lopettaa tytön syleilyä. Havahduin kuullessani Shawneen äänen. Hän oli jäänyt ulos kierrättämään sanomalehtiä ja oli häkeltynyt, kun en ollut vienyt Catherinea vielä nukkumaan.

Sain ensimmäisenä päivänämme sekä yönämme (tai siitä, mitä oli jäljellä) nukuttaa pikkuisen. 

Lauloin ja syleilin pienen tyttömme unille ja laskin varoen pinnasänkyyn. Hän oli niin suloinen nukkuessaan. En olisi, millään halunnut lähteä hänen viereltään! Pitäisi varmaan ostaa nojatuoli pinnasängyn viereen, missä voisin lueskella ja valvoa tytön unta..

Alas päästyä kehuin, hellin ja annoin herkkuja Nonnalle. 

- Hienosti vahdit taloamme rakas! Niin uskollinen ja urhea olet, lepertelin.

Shawnee pisti piirakkaa naamaan ja naurahti.

- En tiedä kumpaa sinä piinaat enemmän Nonnaa vai Catherinea. Anna aikaa perheellemme tottua uuteen arkeen. Täytyisi varmaan huomenna kutsua Merita ja Dakota katsomaan pikkusiskoa tai käydä siellä näyttämässä!

- Olet oikeassa rakas, mutta olen vain niin innoissaan. Sitä paitsi Nonna otti vauvan hyvin, vaikka kaikki pelottelivat kokoajan... Olen huolissaan ja yritän sopeutua. Mutta eikö me voitaisi ensin tise totutella vauva arkeen ennen, kuin rynnitään vauvan kanssa Foxeille. Chyenne ei muutenkaan arvosta läsnäoloani, muttei hän voi kieltää sinua tai siskoa lapsiltanne. Eikä hän edes harkitse päästävänsä Meritaa tänne..

- Tuo on totta! Olet oikeassa rakas. Pysytään hetki vauvakuplassa, mutta soitetaan edes kertoaksemme Catherinesta. Sitten, jos et pistä pahaksesi menen kaksin vauvan kanssa. Mutta tarvitsemme myös lastenrattaat!

Teen tästä kaksiosaisen!

Jokainen aamu alkoi Nonnan loikoilulla petaamattomassa sängyssä. Shawnee oli juuri ja juuri tottunut tähän. En raaskinut, millään opettaa Nonnaa alas sängyltä. Rakastin silloin tällöin loikoilla sängyllä yhdessä koirani kanssa.

Kyllä Shawnee vieläkin hammasta purren tätä koitti hyväksyä, mutta ei hänellä ollut vaihtoehtoja, jos rakasti minua ja tulevaa lastamme. Sillä Nonna oli minulle kaikki kaikessa. Oma lapsi, paras ystävä ja tuki pilari elämään.

- Oletko jo ratkaissut raha huolemme rakas?

- Olen, olen. Ajattelin myydä kaikki saamamme häälahjat sekä Nonnan metsästys saaliit. Turhauduin tästä kysymyksestä. Hän teki päivässä muutaman tunnin töitä. Minulla ei ollut töitä kasvien talvihorroksen vuoksi, joten ratkoin rahahuoliamme lahjoilla.

Istuimme yhdessä aamupalalla jutellen niitä näitä ja suunnitellen yläkerran pohjaa sekä kilpailuttaen rakennusfirmoja. Ajatuksena vain parasta meidän pikku nyytille!

JA niin tein kaikki ilmoitukset nettiin. Enää ei tarvinnut, kuin odottaa halukkaita ostajia. Onneksi häälahjoissa oli kiinni yli 10 000e, joten oli mahdollisuudet saadakin aikaan, jotain ennen lapsen syntymää. Sisustus sai odottaa, koska halusimme juuri sellaisen stereotyyppisen sistuksen sukupuolen mukaan.Eli sinistä pojalle, pinkkiä tytölle.

Pikainen aamunlaittautumis hetki! JA sen jälkeen siivouksen pariin.

Jynssäsin talon lattiasta kattoon, jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. Tehdessäni loppu silauksia puhelimeni soi. Sieltä soitti innokas ostaja, joka tarjoutui maksamaan korkeampaa summaa. Olin haltioissani ja kiittelin kovasti tehtyämme kaupat.Rahat olisivat nyt jo kasassa portaikon ja yläkerran pohjan rakennutusta varten.

Niimpä tilasin muuttofirman huomiselle aloittamaan hommat. Voisin lopuksi esitellä yläkertamme!

Shaawnee oli heittämällä ykkös kokki talossamme. Hän oli niin taitava kokki. Maustus oli, kuin osa paratiisia. Koostumus aina täydellinen ja ideat ruokiin, mitä mahtavampia. Lapsemme saisi luksusta, kunhan rahat riittävät ruoan kanssa!

Olin nöyrtynyt järjestelmäämme, jossa mies kokkasi ja korjaili. Minä siivosin ja tiskasin. Pian ei olisi, kuitenkaan aikaa kaikelle tälle, sillä äitinä keskitin kaiken lapseen. Olin siitä jo varoittanut Shawneeta, joka ei ollut oikein mielissään. Hän tiesi saavansa itsekin hoitaa ja helliä nyyttiä. Mutta äitinä minä olisin lapselle se ensimmäinen taapero vuosiin asti.

Nonna painatti yötä myöten saalistaen ja metsästäen roinaa sekä arvotavaroita myytäväksi. Hän oli, mitä mahtavin koira. Sillä hän tiesi tekevänsä, minut onnelliseksi. Se motivoi metsästyksessä. Silloin tällöin hän kyllä jaksoi aiheuttaa harmia.....

Mutta onneksi pääasiassa elimme hyvässä symbioosissa. Koira leikki, söi ja nukkui sisällä huonolla säällä. Paremmalla sääällä se oli suurimman osan ajasta ulkona. Halusin vain rauhallisen ympäristön perheelle kasvaa ja mieheni ei vieläkään lämmennyt koiralleni. Useat naapuritkin varoittelivat minua Nonnan koosta.

"Tuo rakki on niin iso, että se koituu lapselle kohtaloksi. 

Tiedätkö edes, miten hän suhtautuu lapsiin?

Oletko sinä ihan hullu. Tuo koira liiskaa pienen vauvasi, jos lasket sen hetkeksikään leikkimatolle tai lattialle odottamaan?!"

Minä luotin Nonnaan ja tiesin koulutukseni toimivan. Sitä paitsi, jos hän vietti päivät ulkona. Vauva nukkui suurimman osan ajasta pinnasängyssä ja sitten oleili lattialla. Opetan koiralle vain, että lapsen huone on yksityinen.EN aio lannistua näistä kommenteista.

"Kyllä hätä keinot keksii!" Kuten äitini aina totesi sanoa.

Nukuin levottomasti koko yön. Stressasin remonttia, Nonnaa, vauvaa ja ihan kaikkea. Heräsin aamulla outoon tunteeseen. Nousin sängystä jaloittelemaan hetkeksi. Kello oli vasta 3 ja remontti miehet tulisivat 7. Pysähdyin hetkeksi tuumailemaan omaa oloani. Sitten tunsin sen uudestaan. Mahassani pyörähti. Pikky nyytti oli alkanut liikkumaan kunnolla ja nyt raukka paralla oli hikka!

Silitin mahaani onnellisena. 

- Äiti ja isi odottaa sinua jo, kuiskasin.

Menin takaisin nukkumaan. Minulla alkoi olla pieniä liitoskipuja ja raskaus läheni loppuaan. Taistelisin, kuitenkin maaliin asti lapseni vuoksi oli olo, mikä hyvänsä. Tiesin vain, että pian en kykenisi loppuraskaudessa tekemään, mitään kummoista..

... Niistä ongelmista ja tempauksista. Sain soiton puolilta päivin, että koirani oli tuhoamassa kauppaa. Ja hän heittäisi Nonnan, kuin leppäkeihäs ellen hakisi häntä sekunnissa. Lähdimme siis kiireen vilkkaa Shawneen kanssa. (Minulla ei siis itsellä ole ajokorttia, ja auto on nopeampi vaihtoehto..)

Hain Nonnan kotiin ja toruin tätä. Tyttö parka oli alkanut oikuttelemaan vähemmästä huomiosta, lyhyemmistä lenkeistä ja voimattomuudestani mahani kanssa.. Mitähän tästä vieä tulisi!

Esittelen yläkerran pian, kunhan se saadaan valmiiksi! Sen pitäisi valmistua juuri hieman ennen laskettua!

KIITOS, KUN LUIT! <3

Ei ole harmaintakaan aavistusta, miten Nonnan kanssa tulisi toimia. Shawnee alkaa olla loppu tähän "pelleilyyn", kuten hän itse yhteiseloa tapaa kutsua. Raskaus väsyttää Mirjamia. Remontti vie yöunista osan. Tämä on vain oman elämän rakennus projekti ja tukirakenteisiin tulee panostaa huolella.. 

Toivotaan parasta, pelätään pahinta!

Ps. Tahti hidastunut henkilökohtaisten asioiden vuoksi sekä koulun, että töiden. elämässä tuppaa jylläämään.. Koitetaan silti räpiköidä lyhyemmillä ja pidemmillä osilla eteenpäin! Love U <3

~ Rakkaudella LadyShimer 

Ensimmäinen yö yhdessä. Nukuimme niin levollisesti. Shawnee nousti hitaasti ja lähti suihkuun. 

Pian itsekin nousin sängystä laittautumaan. Nonnie hyppäsi sängylle loikoilemaan. Shawneelle tämä oli maailmanloppu. Ensimmäisiä asioita, joista koimme ristiriitoja. Oli, miten vapaasti annan Nonnien olla ja, kuinka olen häneen muutenkin liimautunut.

Noh. Shawnee halusi riitamme jälkeen hyvitellä. Hän kokkasi meille köyhiä ritareita aamupalaksi. Ja kielivyön alla kuolaten haistelin tätä, mitä ihaninta tuoksua keittiöstä.Eikä se keittiö ollut niin järkyttävä kuin oletin. Olihan se shokki ihastella tiliä.

- Shawnee, mitä tämä on?

- Vain yhteistä tulevaisuutta!

Hän oli myös jokseenkin ärsyntynyt Nonnien purulelu leikeistä. Heidän koiransa vietti suurimman osan päivästä ulkona ja tallissa hevosten kanssa. HÄn ei ollut tottunut normaaliin koira elämään, jossa koira asuu perheenjäsenenä.

- Älä huoli alamme opettelemaan metsästystä Nonnie murun kanssa, tuhahdin.

Shawnee laittoi peilinsä paikalleen vessaan. Se sopi loistavasti sisustukseen, joten jääkööt. Seuraavaksi koittikin yllätys, sillä Shawnee leikkasi omat hiuksensa.

Viimein pääsimme asettautumaan yhdessä aamupalalle. Nautimme toistemme seurasta enemmän, kuin mistään muusta. Sitä paitsi. Shawnee oli, mitä taitavin kokki oltuaan koti-isänä suurimman osan elämästään, tallipoikana olon lisäks. Kyllä tämä tästä lähtee vielä sujumaan...

- Näytät upealta uudella tyylilläsi, mutta etkö ikävöi pitkiä kutrejasi.

- Tarvitsin uuden alun. Se vaati peilin yhteisen aamun ja hetken sekä muodonmuutosta. Olen kunnossa.. Kaipaan vain lapsiani.

HEittäydyimme suutelemaan toisiamme. JA tutustutin Nonnien Shawneen kanssa paremmin. Pian hän huomaisi koirani olevan, mitä ihanin lapsi minulle!

Tuollaiselta ensimmäiset kuukautemme näyttivät. Shawnee yritti kaikin voimin korjata välejä lapsiinsa ja nähdä heitä. Cheyenne pisti hanttiin sinne tulossa ja lasten meidän luo päästämisessä. Eikä lapset muutenkaan oikein ottaneet liittoamme vieläkään hyvin.. Kaikki yritimme.

***Muutaman kuukauden

päästä elämässämme***

Shawneen hermot alkoivat pikku hiljaa kestää Nonnien kanssa. Sillä Nonnie viihtyi suurimman osan ajastaan peuhaten hangessa yötä myöten. Kaivellen juuri opitun metsästysvaistonsa ja taitojensa kanssa. Pallo oli lempilelu ja purulelua järsittiin vain Shawneen olleen muualla.

Kylmä tai ei. Nonnie nukkui kopissaan.

Havahduin yöllä outoihin tuntemuksiin. Kuukausien jälkeen tunsin liikkeen. Olisiko se totta. Oliko hääyömme työttänyt tulosta? Kävin vessassa ja plussasin. Olin innoissani enemmän, kuin koskaan. Mutten raaskinut herättää rakastani vaan palasin hänen viereensä nukkumaan. Huomenna olisi aika kertoa.

Niin se aamu koitti. Täriisin ja olin hermostunut. Astelin olohuoneeseen ja tein, mitä piti.

- Haluaisin kertoa, sinulle yhden asian..

- Haluaisin myös kuulla, miksi olet pukeutunut noin erilaisesti. Shawnee sanoi katsoen minua päästä varpaisiin.

- Muistatko rakas hääyömme. Se oli taivaallinen, jonka vuoksi tarvitsen nykyään suurempia 

- En ymmärrä, mitä tarkoitat? 

-  Pölvästi. Sinulla on kaksi lasta etkä ymmäärrä, että odotan omaa esikoistani. Vatsassani kasvaa kolmas pikku Shawnee...

- Oi.. Miten tämä kerrotaan lapsille? HE eivät juurikaan siedä edes meitä.

Shawnee hellitteli vatsaani. Höpötteli mukavia  ja suloisia ajatuksia. Olin otettu ja onnellinen. Pian meitä olisi kolme tässä perheessä. Minun oma pienokaiseni

Oli aika kaivaa auto hangesta. Lähdimme yhdessä kohti kirajastoa. Halusimme kirjaviisastua perheiden perustamisesta, raskaudesta ja lastenhoidosta. 

Tavasin viimeisiä sivuja. Kadehdin, sillä Shawneella oli omakohtainen kokemus. Olin toki osan jakanut hänen kanssaan Meritan vauva aikana, mutta pelkäsin omaa synnytystäni. Minulla ei ollut tietoa äidillisestä ruokkimisesta, äidin vaistoista. Olin vain lastenhoitajana suhteemme salailun aikaan.

Kotonamme Shawnee vain hääräsi kokoajan. Ilouutisten vuoksi Shawnee alkoi fiksata meidän kotiamme turvalliseksi. Aloittaen kalleimmasta huoneestamme, jota ei enää juurikaan muuteltaisi el ikeittiöstä. Yritin pysytellä taka-alalla kasvavan vatsani kanssa.

On asioita joihin Shawnee ei tunnu ikinä oppivan. Hän kuvittelee yhä, että naisena siivoan kaiken hänen puolestaan. Hän olettaa tekevänsä vain töitä, fiksaavansa paikkoja kuntoon, käyttävänsä rahojamme, miten huvittaa. Tästä tulee pitkä yhteinen ,atka harjoitella perhettä.

Tähän on hyvä päättää tällä kertaa. Alien hyökkäys maan kamaralle.Ei heistä vaivaa ole, kunhan tutkivat ja me nukumme. Miehille se on raskaampi prosessi ja kaapatuksi joutuminen kelle tahansa!

Seuraavaksi alamme kiirenvilkkaa keräämään rahaa yläkertaa varten, koska alakertaan ei saa järkevästi lapsen huonetta. Tai sitten annamme lapselle meidän ja teemme yläkertaan omaan. Vielä ei ole päätetty! Mutta lastentavarat ja laajennus ovat seuraavaksi listalla ja kiireellä!

KIITOS, KUN LUIT! <3

~ Rakkaudella LadyShimer 

- Nouda Nonnie!

Ensilumen jälkeisen lumen jäätyä maahan leikimme joka päivä Nonnien kanssa hangessa. Se oli hänen lempipuuhaansa ja leikissä kulutimme energiaa, jotta jaksoimme opetella uusia taitoja!

- Mutta Shawnee soitti järjestävänsä kihlajaiset hänen luonaan. Jouduin taas menemään Chyennen reviirille. Se oli oikeasti yllättävän riskialtista, koska hän pimahti päivä päivältä enemmän enkä halunnut viimeisen sekoamisen koittavan vielä hetkeen...

Otin siis Nonnien turvakseni.

Kävin tervehtimässä kaikkia vieraita ja vaihtamassa muutaman sanasen. Yksi vieraista ei päässyt yli inhoamisestani. Hän paljastuikin Cheyennen parhaaksi ystäväksi! Dakota lähti terassilta vihaisena pois. Shawnee kielsi, mutta seurasin silti.

- Dakota odota. Puhutaan!

- En todellakaan odota! SInä pilasit äidin ja isän suhteen. Tulit perheemme väliin. Rikoit ja veit kaiken!!

- EN minä Dakota todellakaan tahallani!

- Olet lunttu kuten äiti sanoo!

Lähdin vihaisena kyyneleet silmässä lähes itkien. Shawnee oli kuullut keskustelumme ja oli yhtä hämmentynyt pojan kielenkäytöstä, kuin vieraat.Shawnee haki sisiältä muutaman kuvan, missä olin lasten kanssa touhuamassa. Hän näytti ne Dakotalle. Kuulin keskustelun siitä, kuinka olin enemmän heidän elämässään, kuin äitinsä koskaan edes yritti. Hevoset ja kuuluisuus oli mennyt edelle.

- ... Mutta äiti on vain katkera erosta. Siksi hän tahallaan mustamaalaa Mirjamia.

Dakotan silmistä tuli kyyneleitä. Onneksi rakas Nonnieni meni lohduttamaan häntä..Koirat ovat josksus todella terapeuttisia, joskus parempaa seuraa kuin ihminen.

- Mirjam

Käännyin ja näin Dakotan ja hymyilin.

- Anteeks.. Halusin vain ehjän perheen ja äiti on ollut poissa tolaltaan teidän kihlauduttua enemmän, kuin seurustelun kohdalla. En edes tiennyt, että olit meille, kuin toinen äiti.. Äiti vain painotti, että tulit perheeseen ja veit kaiken..

- Se on aikuisten asia. Ymmärrän kyllä äitiäsi. Olimme hyviä ystäviä, mutta tuli monta muuttujaa. En silti ole vihainen sinulle sanoistasi.Ymmärrän, koska kaikki haluavat ehjän perheen. Minäkin toivoisin, että olisin ehtinyt aikuistua ja saada lapsia, mutta olin vain vähän sinua vanhempi, kun menetin molemmat vanhempani eikä minulla ole sisaruksia.. En ole äitinne, enkä oleta että pidätte sellaisena. Mutta olen aina valmiina teitä varten.

(Pääni sisällä ajattelin, etten ole vihainen, koska C aivopesee lapsiaan... Kihisin kiukusta, mutta halusin sovitella Dakotan kanssa. Lapset olivat lutuseni pieninä enkä halau kilpailla heistä. Shawneelle perhe on kaikki kaikessa!)

***

Olin kostonhimoinen kutsuin kaikki heti pikimmiten rieha-alueelle. Valitsin paikan, koska ennen, kuin menimme kihloihin vietimme siellä ihanat treffit Halloweenina. Se oli erityinen ilta. Halusin siihen paikkaan vielä toisen erityisen illan. Siellä oli myös talli, kuten Foxeilla, jossa menimme kihloihin. Talli olisi meille oikea paikka.Hain valmiin hääkakun kaupasta.

Ja lähdin ajamaaan, kuin tuulispää.

Shawnee auttoi minua herrasmiehenä. Pian paikka oli upea ja pari valmiina. 

- Haluaisitko sinä Shawnee Fox ottaa minut Mirjam Carllsonin aviovaimoksi? Elää kanssani niin myötä, kuin vastoinkäymisissä.

- Tahdon! 

JA niin seremonia jatkui. Vieraat kyynelehtivät olivat onnellisia puolestamme. Pian Chyenne paukkaa kesken sormusten vaihdon sisään,

- LOPETTAKAA! Tämä on väärin. Shawnee kuuluu minun ja lastensa luo. Miksi lapseni ovat täällä, mutta minua ei kutsuttu? Onko tämä aivopesua?!

Kiitimme vieraita ja jätimme heidät sylmään. Minä puin ulkovaatteet päälleni ja lähdin ulos. Shawnee oli heittänyt hänet kädestä pitäen ulos. Kuulin vain huutoa ja itkua oven takaa.

Hyvästelin vieraat, kiitin tänne asti tulosta ja pahoittelin päätöstä. Onneksi ehdimme vihkiytyä! Luoja paratkoon tuota naista.

- MITEN SÄ KEHTAAT KAIKEN JÄLKEEN YRITTÄÄ PILATA MUN HÄÄT?!?!?!?! 

- Varoitin sinua. Yritit viedä lapseni! Ensin veit mieheni. Ensi kerralla 

- Olet ihan sekaisin. Jospa nyt cvain keskittyisit lapsiisi enemmän uraasi. Saisit pitää edes heidät toisin, kuin miehesi. Naurahdin ja lähdin vihaisena pois. Chyenne jäi saamaan vielä itkupotkuraivaria laiturille.

- Viimein yhdessä kotona.

- No ei tämä niin luksusta ole, mutta kelpaa. 

Katsoin ihmeissään miestä. Hän muutti maalaiselämän keskelle kanssani eikä kestäkään tätä? 

- No voit tuoda omia tavaroita ja hieman muuttaa jotain. Mutta muista elämme maalaiselämää ja kotini tulee näyttää siltä!

- Kiitos rakas!

- Oletko kulta valmis hääyöhön? Shawnee sanoi vinkaten silmää ja kiskaisten minut peiton uumeniin. En ehtinyt sanoa edes hep, kun sain ensimmäisen kerran elämässä kokea tämän. Taianomaista ja ihanaa hääyötä. Peukut pystyssä, jos tästä seuraisi ensimmäinen lapseni! Sitten ei haittaisi, vaikka Chyenne tekisi, mitä.

Aamulla minua odottaisi yllätys. Uudistettu keittiö. Ihan sitä mitä odotin. Mutta, jos se tekisi miehen onnelliseksi, miksi ei.. Odottakaapa vain minun itkupotkuraivari ensireaktiota! Yhteiselo ei olekaan niin helppoa!

KIITOS, KUN LUIT! <3

Chyenne alkaa olla ihan sekoamis pisteessä. Mitähän C keksii seuraavaksi? Miten lasten huoltajuuden kanssa käy? Shawnee parka koittaa tasapainotella uusioperhe-elämänsä kanssa ja sopeutua uudenlaiseen yhteiseloon. Onkohan Shawnee sittenkään valmsi tähän???

Saako ensimmäinen pikku Mirjam alkunsa? 

~ Rakkaudella LadyShimer 

(18 kuvaa, vähän lyhyempi tähän väliin)

Vuodet ovat kuluneet.

Täyden kuun yöt ovat pahimpia. Silloin tulee pysytellä sisätiloissa, jos haluaa nähdä seuraavan päivän vielä ihmisenä. Zombit himoitisivat simin lihaa ja joukkojensa suurentamista. Pikku Nonnie näki ensimmäiset zombiensa ja yritti häätää ne tontilta, sillä jos ne eivät saaneet simejä ne halusivat viljelmiä!

Samana yönä huoneeseeni ilmestyi jokin tonttukoira? Tuomaan onnea vai epäonnea?

Sain puhelun Chandralta, joka aneli minut korjaamaan televisionsa. Palkaksi saisin uuden samanlaisen television hinnan. Hullua sanon minä, mutta mikäs siinä, kun rahaa on kuin roskaa. Päätin suostua ja ryhtyä tuumasta toimeen!

Ja samaan aikaan oma vessanikin hajosi?! Korjasin sitten senkin samaan syssyyn miettien suhdettani Shawneen kanssa. Olimme alkaneet serustella, mutta mietin tulevia askelia. Olisin pian jo keski-ikäinen sillä suhteemme oli kestänyt iäisyyden tai ainakin sen lämmittely. Minun piti vielä saada itsekin lapsia ja mennä naimisiin!

Havahduin kesken kaiken siihen, että muistin Nonniella olevan syntymäpäivä?!

Juoksin etsimään Nonnien, siinä hän jo valmistautuikin kasvuunsa.

Hurrasin pyöritin räikkää ja lauloin onnittelulaulua. Saisimme vihdoin aloittaa uusien taitojen hankkimisen. Hankinhan minä Nonnien metsästyskoiraksi!

Siinä hän seisoi ylpeänä ja innoissaa aikuistumisesta. Minun pieni tyttöni oli nyt kaunis iso hauva! <3

- PALJON ONNEA KULTASENI! ja vastaukseksi muutama suloinen hieman möreämpi haukahdus. Ääni oli vahva turkki upea ja koirani kaunein!

Pääsin siis lähtemään pikavisiitille kylän krääsä kauppaan, jossa Chandra oli töissä. Palautin television takahuoneeseen, testasimme yhdessä ja sain rahani käteen kera vuolaat kiitokset! JA ei, kun takaisin kotiin Nonnien luona.

Päästyäni kotiin istuuduin sohvalle levähtämään. Nonnie toi iloisesti ulkoa minulle sanomalehden, joten otin sen sitten vastaan ja luin viikon tapahtumia. Löysin sieltä syysriehan, joten päätin soittaa Shawneelle ja pyytää hänet deiteill ja kokeilla onneani.

Ensin piti, kuitenkin hoitaa tämä puutarha, joka alkoi jo vaipua horrokseen Halloweenin maissa.

Ja pian alkoikin jo hämärtää. Ei muuta, kuin juoksujalkaa pyörälle ja lujaa riehaan.

Mikä olisikaan ihanampi tapa aloittaa, kuin ottaa rieha kuva yhdessä rakkaan kanssa. Rakastamme hassutella yhdessä. Meillä on paljon yhteistä.Minulla oli yhä perhosia vatsassa Shawneen kanssa. 

Kuitenkin minua ahdisti ajatus yllätyksestäni. Jos se menisikin mönkään.

Omenan ongintaa suulla kaksin kilpaa lähes tyhjällä rieha-alueella.

Sen jälkeen yllytin Shawneen kanssani piirakan syönti kilpailuun ja loppu tulos oli aika huvittava! Katsokaa nyt meitä hupsuja! Mutta yllätys yllätys voitin molemmat kisat.

Lopuksi kävimme vielä kauhu mörskässä. Selvisin juuri ja juuri muumio hyökkäyksestä! Kamala kokemus, mutta en kadu kokeilleeni! Tiedänpä etten mene uusiksi... Shawneen mielestä se oli lähinä huvittavaa katsella kiljumista ja säntäilyäni..

En ollutkaan valmis yllätykseeni, joten vietimem vain mukavat treffit hassutellen ottaen kuvia ja nauttien toistemme seurasta. Sotkimme naamamme, mutta saimme myös vatsat täyteen. Ehkä toisella kerralla.. Valmistelen itseni vain paremmin!

- Voi Nonnie! En saanut sitä tehtyä. Olin haikeana, mutta Nonnie rakkaani halasi minua ja nuoli piirakat naamastani. Hän jos joku oli täynnä rakkautta!

***

Uusi päivä uudet kujeet. Sain kutsun Shawneen naamiaisiin, jotka hänn järjesti exänsä kanssa....

En edes ollut varma,  mitä pukea. Olisin halunnut match asun poikaystäväni kanssa, mitta hänellä oli kiire olla match exänsä kanssa. En edes tuntenut vieraita ja lapset vihasivat minua. Joten päätin olla yksin ulkona..

Onneksi olin tehnyt paljon tuttavuutta tämän hevosen kanssa niin en kokenut olevani niin yksinäinen!

Yritin hieroa tuttavuutta terasiilla olevien vieraiden kanssa, mutta turhaan. Onneksi Merita suostui syliini ja pääsimme leikkimään yhdessä. Hetkeksi muuta ajateltavaa. Hänen suloisin naurunsa kajahteli ympäriinsä! Hän oli niin pieni, ettei osannut vihata minua toisin, kuin veljensä Dakota...

Vieraiden lähdettyä otimme hetken toisillemme. 

- Rakastan sinua Mirjam.

Tämä lause pelasti päiväni ja iltani! Nyt olin varma.

***

Tulin juoksu jalkaa Foxien kodille. Hoidin hevosia ja nautin niistä. Olin valmistautunut päivään hyvin. Chyenne ei olliut kotona joten autoin kotitöissä, lasten kanssa (oikeastaan vain Meritan, sillä Dakota yhä vältteli minua.), myös koiran ulkoilutus ja hevosten ratsastus sujui.

- Rakas tule käymään tallissa kanssani. En ole varma saanko hevosen talliin.

Shawnee tuli ja laittoi hevosen pilttuuseen. Pian olin polvistuneena hänen takanaan ja hukoin henkeä. Kaivoin sormusrasian esiin ja hhymyilin.

- En tiedä oletko vielä valmis, mutta olet elämäni rakkaus. Haluan jakaa yhteisen kodin ja elämän kanssasi sekä astella alttarille.Olla oikea perhe viimeinkin. Vuosien jälkeen. Saisit myös syyn muuttaa exäsi nurkista. Olemme odottaneet lastesi kasvua, jotta saat nauttia vauva ja taapero iän.

- Älä huoli kulta. Teen, mitä vain vuoksesi! Tottakai mennään naimisiin.

En saanut kunnolla henkeä. Haukoin henkeä tärisin ja yritin pujottaa sormuksen Shawneen sormeen. Olisimme viimein kihloissa, vailla häitä. Kohti yhteistä perhettä. Pääsisin viimein eroon rasittavasta exästä!

Halasimme pitkään ja suutelimme. Olin onneni kukkuloilla. Mutta oli niin myöhä, että oli pakko lähteä kotia kohti. Sovimme näkevämme pian ja suunnitelevamme häitä pikaisesti, ettei mikään ehtisi väliimme!

Ulkona minua odotti Cheyenne Fox. Hän oli kuullut kaiken ja oli todella hyökkäävä.

- Cheyenne minulla ei ole nyt aikaa katkeruudellesi!

- Luuletko sinä lunttuseni voivasi pitää hänet? Vieväsi mieheni alttarille? Saat saman kohtalon, kuin minä! Aina uudempaa verta hakemassa. Hyväksy kohtalosi ja etsi uusi. Äläkä enää näyttäydy täällä. Pysy kaukana lapsista ja perheestäni! Ota saastainen koirasi mukaan ja katoa Appaloonsasta! Teen parhaani estääkseni häänne ja pian et saakkaan suvun jatkoa, kun olet vanha hupakko! Tiedän, että kiirehdit epävarmuutesi takia.

KIITOS, KUN LUIT! <3

Mitähän Cheyenne tarkoitti sanoillaan? Miten tästä muka voisi enempää huonontua naisten välit? Välit hankaloittavat lapsien ja isänkin välejä, mikä ei tunnu Cheyennea yhtään haittaavan, ennemminkin hän pyrkii tähän. Onko häät mahdollisia tässä kohtaa? Mitä taka-aajtuksia hällä oikein on? Onko hän suunnitellut kaiken valmiiksi pitääkseen Shawneen?!

~ Rakkaudella LadyShimer 

(29 kuvaa)

Elämässäni tapahtuu ihmeellisiä ja

huonoja asioita, joten en ole saanut osia

aikaiseksi. Teen oman jaksamisen,

terveyden ja elämän kanssa kovasti töitä.

Teen tätä aina, kun ehdin!

Olette rakkaita! <3

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!! <33

~ Rakkaudella LadyShimer 

Siinä me olimme hetken huumassa kielet toistemme kurkuissa. Ja kuinka ihanalta sellainen kielletty hedelmä tuntuikaan! Suutelin hyvän ystäväni (oikeastaan myös ainoan) aviomiestä heidän yhteisten lastensa huoneessa!

Kuului oven narahdus ja kiljahdus.

Säpsähdin ja irtaannuin nopeasti Shawneesta. Yhtäaikaa käännyimme molemmat ovellepäin ja näimme itkun sekaisen Chyennen, joka ei saanut saanaa suustaan.

- Chyenne kiltti tämä ei ole sitä, miltä näyttää! Parahdin ja katsoin häntä suoraa silmiin. Tiesin syvällä sisimmässäni, kuitenkin totuuden, kuten kaikki huoneessa olijat lapsia myöten. Rakastin Shawneeta, jolla oli perhe. Petimme hänen vaimoaan yhdessä heidän kodissaan. Käänsin katseeni pois päin. En voinut katsoa Chyennen vihaisia kyynelten täyttämiä kasvoja.

- Kaikkeni annoin sinunkin tähtesi! En olisi ikinä uskonut, että kaltaisesi maalaisrotta kehtaa tehdä muutakin, kuin hoitaa lapsia kotonani. Luulin sinua ystäväksi siitä päivästä asti jolloin tapasimme. Oletkin kääntänyt perheeni minua vastaan!

Shawnee vain jatkoi katsomistani intohimoisesti. Hän himoitsi minua oman vaimonsa edessä. En voinut edes katsoa Shawneeta vaan otin muutaman askeleen poispäin kaksikosta.

- Mitä tämä on olevinaan SHAWNEE?! Olemme olleet naimisissa puol iikuisuutta, meillä on yhteinen talo ja lapset. Jopa yhteinen ura! Olemme luodut toisillemme ja sinä vehtaat selkäni takana.

- Oikeastaan Mirjam ei ole ensimmäinen. Tapasimme Simderissä. Halusin vaihtelua tylsään suhteeseemme ja perhe elämään. Minä hoidan kodin, lapset ja ne pirun hevosesi! Sinä vain ratsastat ja esittelet rahojasi sekä kuuluisuutta yleisölle ja faneille. Sitä paitsi vihaan hevosiasi!

Olin tässä kohtaa yhtä järkyttynyt, kuin Chyenne. En olisi ensimmäinen? Tuskin sitten viimeinenkään.. Ilman salasuhdettamme Shawneen todellinen luonne ei olisi, koskaan paljastunutkaan.. Nyt minuakin pelotti. Olisikohan uskoton myös minulle?!

- Shawnee teidän pitäisi puhua kahdestaan Chyennen kanssa. Sen jälkeen me voimme puhua. En todellakaan ole valmis suhteeseen, jos en ole ensimmäinen salasuhde.En ole valmis petetyksi tulemiseen, vaikka tässä kurjuudessa olin itsekin mukana.

- Olet oikeassa! Joten ole hyvä ja lähde jätä meidät kaksin! Chyenne oli aivan hysteerisenä silmieni edessä. Olin lähdössä, kun Shawnee vielä kerran tarttui minuun.

- En tarkoittantu, että pettäisin sinua! Olemme luodut toisillemme, meillä on enemmmän yhteistä, kuin kukaan voisi koskaan ymmärtää! Chyenne on vain kuuluisa ja luulin nuorena tavatessani hänet sen olevan kohtaloa. SItten tulit sinä! Ja olet velkaa koko elämän tarinasi minulle, jotta opimme tuntemaan toisemme. 

- Minun taitaa olla aika lähteä. Zemppiä tänne! Lopuksi halasimme vielä uudestaan. Tällä kertaa pitkään ja syvään, mikä provosoi Chyennea vielä enemmän.. Tiesin menettäneeni "hyvän ystävän". En vain voinut tunteilleni, mitään! 

Chyenne suu loksahti toaalisesti auki. Hänen aviomiehensä (vielä ainakin tällä hetkelläa aviomies) tunnusti rakkautta silmien edessä minulle. Maalaisjuntille tytölle!

- Chyenne sitäpaitsi. Muutin kaupungistä keskeltä kuuluisia ihmisiä. Parhaat ystäväni olivat tv tähtiä. Mutta tämä maalaistollo lähtee nyt, sanoin katsoean nasita halveksien.

- Maalaisrotta! Chyenne huusi perääni sylkäisten ensin päälleni. Todella kypsää..

Siispä lähdin juoksujalkaa pyörälle.

Poljinkin, kuin hullu! Ainoa positiivinen asia kotiin päästessäni oli Nonnie! Hän oli oppinut viimein täysin sisäsiistiksi. Se oli helpotus tämän kaiken sekamelskan keskellä!

- Hienoa kulta! Tule mamman kanssa vielä sisälle vähän puuhailemaan ennen tutimisaikaa!

Kaappasin Nonnien syliin ennen nukkumaanmenoa ja annoin suuret muiskautukset kuonolle.

- Voi Nonnnie rakas.. Mami on tehnyt niin tyhmiä juttuja! Parahdin itkemään ja suljin koiran syleilyyn.

Nonnie alkoi uikuttamaan itkuani ja kiehnäsi päällään minua vasten.Ei ollut, mitään parempaa kuin Nonnien ja minun aito kestävä ystävyys ja perhesuhde! Sitä paitsi! Koira ei pystyisi juoruamaan lehtiin asioita. Siksipä avauduin kaikesta. Nonnie vain katsoi lopuksi minua hiljaa pää kallellaan. Viimeiset pusut ja nukkumaan! Kylläpä helpotti.

Jälleen yksi huonosti nukuttu yö takana.. Milloinkohan tähän tulisi edes loppua???

No ei auttanu, muu kuin ruveta hommiin!

Jottei elämäni olisi liian helppoa jouduin säällä, kuin säällä ulos puutarhani pariin. Olin myös hankkinut omenapuun, joka oli alkanut kasvamaan ihan kiitettävästi!

Olin hieman yksinäinen ja tylsistynyt, joten puutarhanhoidon ja sadon myynnin jälkeen nautin vain Nonnien seurasta. Ainoa uskollinen tässä perheessä.. Auts! Itseasiassa tämähän oli aivan liian totta.. Kerran pettä äaina pettäää..??

Nyt äkkiä sisälle leikkimään muruseni kanssa ennen, kuin ajatukseni juoksisivat tuhatta ja sataa...

- Mamman rakas karvakuono! Nonnien halailu ja pusuttelu oli lempipuuhiani vielä, kun voin ennen hänen kasvamistaan suureksi koiraksi. Silloin alkaisimme opetella metsästyksen saloja, jotta saisin kunnon metsästyskoiran tytöstä!

Halusin ajatukseni niin kovin pois tästä kaikesta, joten olin ottanut suunnaksi kuntosalin ja aloin rehkiä kunnes rajani tulisivat vastaan. Tuntui itseasiassa todella hyvältä kaiken tämän jälkeen. Samalla sai ajatuksia hieman nollattua..

Vielä ennen kotiin menoa kävin kaupan kautta. Myin omat tuotokseni sinne. Olin kylän ainoa maanviljelijä, joten ainoat kotimaiset tuotteet tulivat minun maaltani.

Täysikuun loisteessa olimme iltapalalla yhdessä Nonnien kanssa. Hän oli ehkä rakkain kaikista pikku olennoista maanpäällä. Puhelimeni alkoi, kuitenkin soimaan. Hämmästyin kovasti, eihän kukaan ikinä kaivannut minua. Otin puhelimen taskustani ja ruudulla luki Shawneen nimi.

- Meidän on pakko nähdä huomenna. Tämä on ratkaiseva ilta, ja luurit. En ehtinyt edes sanoa, mitään. Puhelun jälkeen sain tekstiviestillä osoitteen ja kellonajan. Säätiedotuskin kuulemma lupaisi sadetta. Mitähän tämä oli olevinaan?

- Halusin tulla ulos kanssasi, koska me molemmat rakastamme ulkoilmaa. Olen tehnyt päätökseni ja eroan Chyennen kanssa. Laitamme eropaperit eteenpäin. Pian jään asunnottomaksi, joten jos olisi mahdollista, mitenkään muuttaa luoksesi..?? Haluaisin kyllä nautti tästäkin hetkestä, kun Merita on nyt taapero ja Dakota alotti koulun.

- Voi rakas, lupaan että saat nauttia niistä hetkistä. Kun olet valmis oveni ovat avoinna pienellä maatilallani myös sinulle. Älä, kuitenkaan odota suuria...

- Odotan vain yhteiseloamme. Olimme vastakohdat Chyennen kanssa monissa asioissa. Hoidin lapset ja tallin. Hän esitteli taitojaan, rahojaan ja kuuluisuuttaan. Kanssasi saan erilaisen elämän ja rakkauteni on palavaa. Harmi, että sen piti roihahtaa ennen eroa..

- Menetin ainoan ystäväni.. Mahdollisesti Dakotankin kanssa välit. Meritakin on täällä vain sinun ja ikänsä vuoksesi.

- Eivät he sinua vihaa, kun tutustuvat uudelleen. Olit heidän elämässää enemmän, kuin heidän oma äitinsä. Chyenne vaan koittaa manipuloida lapsien kautta myös minua..

- Olen nyt vain sinun! Me menemme naimisiin ja saamme yhteisen perheen. Lapseni ovat sinunkin, mutta uskon sinun haluavan myös omia. Ole kiltti ja ota minuy kaiken jälkeen! Shawnee laski Meritan sylistään ja suuteli minua auringon laskiessa. Tunsin meidän kuuluvan yhteen.

- Voi Shawnee, minä niin rakastan sinua.

KIITOS, KUN LUIT! <3

Tämä tässä oli hieman lyhyempi osa, sillä elämäni kulki juuri tuota samaa raidetta alun ja lopun välissä. Tarkoitukseni ei, kuitenkaan ole tylsityttää teitä rakkaat lukijat! Tiivistettynä suurimmat elämäni tapahtumat ovat, että;

Menetin Chyennen ja lapset. Sain Shawneen, mutta pelkäsin tulevaisuutta. Hän puhui nyt jo häistä ja oli, kuitenkin pettäynt useamman kanssa Chyennea. Olisinkohan minä hullu ja hyppäisin tämän miehen mukaan ja perustaisin perheen, jotta sukuni saisi jatkua.

Olen sitä mieltä, että katsotaan, mitä tulevaisuus meille tuo!

~ Rakkaudella LadyShimer 

Tässä teilla jatkoa.

En, kuitenkaan ollut ihan vielä valmis kohtaamaan Foxin perhettä. Päätin siis avata sanomalehden ja pitää sormet ristissä sekä toivoa parasta. Kerrankin miunua lykästi! Löysin jotain, mikä tekisi elämästäni parempaa. Nimittäin Kennelissä oli uusia pentueita luovutusikäisenä.

Kaivoin puhelimen käteeni ja näppäilin ruudulle kennelin numeron. Sormeni väin tärisivät. Olin tähän asti yrittänyt etsiä lemmikkien löytöeläinkeskuksesta itselleni adoptiokaveria, mutta koin tämän tilaisuudekseni.

- Hei! Mirjam Carllson täällä. Löysin teiltä mahtavan pennun ja haluaisin ilmoittautua halukkaaksi ostajaksi.

- Hei! Hienoa kuulla. Tulen pian käymään katsastamaan talon ja teidät. Jos olette etsimämme henkilö ja kriteereitä vastaava ei ole estettä ostolle. Kennelinä emme, kuitenkaan anna kelle tahansa pentua!

Niin sovimme muutaman tunnin päästä tapaamisen kotiini. Näkisin ensi kertaa pennun ja kennelin omistajan. Olisiko elämä sittenkin näin hyvää täällä Appaloonsassa?!

Käytin aikani työstäen puutarhaa ja tulevia satojani. En millään olisi malttanut odottaa pennun näkemistä. Kuva ja luonnekuvaus oli niin puoleensa vetävää, ettei tämä voisi olla mahdollista. Olin asunut jo jonkun aika Appaloonsassa ja saamassa elämälleni tarkoitusta ja haaveistani totta. Enää puuttuisi se mies..

Tina Tovesson kiersi asuntoni myhäillen ja täytimme papereita yhdessä.

- Ei olisi, mitään estettä, miksi emme voisi myydä sinulle pentua! Tule ulos katsomaan pikkuista niin sat päättää otatko vai peruutatko viime hetkellä pennun. Tyttö on todella fiksu ja omaperäinen touhottaja. Uskon hänen asettuvan pian kodiksi, jos olet valmis ottamaan vastuuta ja leikittämään pikkuista mahdollisimman paljon!

Nämä sanat tekivät elämästäni totta ja kättelimme lopuksi sitoen tämän sopimuksen. Kävelin rohkeasti ulos ottamaan pentua vastaan. Hieman peläten, ettei pentu olisikaan, mitä luvattiin.

Mutta siinä edessäni istui maailman täydellisin pieni tyttökoira. Tytöstä luvattiin aikuistuessa isoa koiraa, josta voisin koulia metsästyskoiran! Koira ei yhtään arastellut minua vaan tuli suoraa syliini. 

- Kyllä tämä on minun pentuni! ja niinhän se siitä asti on ollutkin.

Asteltuamme sisään kiersin talon pennun kanssa näyttäen paikkoja ja yrittäen tehdä sen oloa mahdollisimman mukavaksi. Tämä ei ollutkaan enää vain minun tarinani. Tämä on minun ja Nonnien tarina!

Leikimme ja touhusimme yhdessä, joka ilta. Kutsun koiralle itseäni mammaksi ja häntä minun vauvakseni. Olimme, kuin luodut toisillemme. Olin täynnä suurta iloa! Eikä aikaakaan, kun koira oli asettunut taloksi ja kirmaili ympäriinsä, kuin hevonen. Täynnä vauhtia, mutta upea älykkyyttä. En katunut hetkeäkään Nonnien adoptointia!

Katsokaa nyt, kuinka suloinen tapaus Nonnie Carllson on! Niin pieni, mutta täynnä elämän iloa, kuten minäkin. 

***

Seuraavana päivänäni

Lähdin aamutuimaan kalaan miettimään asioita. Olisinko viimein valmis kohtaamaan Shawneen? 

No kala ei ainakaan napannut, mutta ainakin yritin!

Syödessäni kotona salaattia ja vielä hetken puuhaillessa pikku ystäväni kanssa päädyin soittamaan Shawneelle.

Valitsin numeron ja soitin. Sovimme tapavamme rieha-alueella, kunhan saisin puutarhani ensin kasaan.

- Nonnie! Pois mamman puutarhasta. Tämä on lemmikki vapaa alue, jottei maaperä kärsi. Niimpä vein Nonnien sisälle ja siistydyin hieman mullasta ja maantomusta.

Päästyäni riehapaikalle en, kuitenkaan nähnyt Shawneeta, joten päädyin katselemaan piirakan syönti kisoja. Kunnes kisan loputtua kuulinkin tutun heleän äänen takanani.

Dakotahan se siinä! Tietysti myös hänen isänsä! Juttelimme tovin ja mietimme leämän kulkua. Sain kuulla rouva Foxin lähteneen Meritan kanssa heppatalleilla ihailemaan hevosia jo pienestä pitäen. Dakota ei mahtunut mukaan, joten Shawnee otti Dakotan puistoilemaan. Mikäs siinä! 

Olimme ihmisten keskellä taaperon kanssa. Ei, mitään yllättävää voisi tapahtua.

Tai näköjään olin jälleen väärässä. Shawnee laski Dakotan maahan leikkimään. AStui lähemmäksi.

- Tämä on lempilauluni. Saisinko luvan? 

Niin sitä mentiin. Tanssin pyörteissä. Tämä hurmuri oli oikea tanssilattian partaniekka. HArmikseni Dakota ilmoitti olevansa nälissään, joten Shawneen piti ottaa suunnaksi koti. Hän ei kuitenkaan malttanut jättää minua vaan pyysi minut heidän mukaansa. 

Niimpä minä ruokin pienen pojan samalla, kun Shawnee otti Cheyenneltä Meritan vastaan päästäkseen treenaamaan hevosten kanssa takapihan tallille.

- Voi pieni Dakota. Olisiko aika mennä leikkimään. Katsotaampa, mitä isäsi touhuaa siskosi kanssa.

Vietimme keskustellessa vielä muutaman hetken. Kunnes oli aika vaihtaa Merita leikkimatolle. Heillä oli vain yksi sänky, mutta kaksi lasta. Älytöntä!

Dakota pääsi nukkumaan Chyennen kanssa. Shawnee lähti iltahommiin, joten minulla olisi talo itselläni.

Harmikseni tuuperruin, kuitenkin suoraa lattialle.Olin aivan rättipoikki! En tainnut ollut ihan vielä äiti ainesta...

Vanhemmat olivat lähteneet viettämään laatuaikaa hetkeksi, joten minä päätin nauttia vihdoin Meritan syleilystä! Voi, että mikä ihanuus hän olikaan!

Laskin Meritan lattialle ihailemaa maailmaa. Olin kuullut sen vaikutuksista kehitykseen! Hain myös Dakotan aamupuurolta leikkimään. Nyt vihdoin olimme kaikki samassa huoneessa touhuamassa.

- Shawnee! Tulitkin nyt jo. Missä Chyenne?

- Hän tulee pian perässä. Shawnee otti minua kädestä ja piti hetken katsoen silmiini.

- Oelt yksi parhaimpia asioita perheeni elämässä. Olet ollut Meritan elämässä heti hänen synnyttyään. Jolloin liityit perheeseemme. Olet ollut Dakotalle tärkeä leikkikaveri ja hoitanut heitä tasapuolisesti. Miten voisinkaan kiittää sinua kylliksi?

Nojauduin suutelemaan Shawneeta. Tunsin hänen pehmeät huulet omillani. Hän ei estellyt eikä vetäytynyt. Se tuntui niin kielletyltä, mutta oikealta. Ensisuudelmamme tapahtui lastenhuoneessa hämärässä illassa. En todellakaan tiedä, mikä minuun meni!

KIITOS, KUN LUIT! <3

Olemme keskellä vaikeaita aikoja. Tunnemyrskyjä ja valintoja. Saamme tietää ensi osassa valitsiko Mirjam oikein ottaessan hetkestä kaiken irti.Vai tulemmeko kaikki pian katumaan tätä?! Onneksi, kuitenkin edes yksi varmasti hyvä valinta tuli tehtyä, sillä kennelin kuningatar Nonnie saapui perheeseen täyttämään tyhjän aukon.

Pahoittelut myös muutamista timanteista kuvissa. Ollut pientä totuttelua taas sims 3 käyttämiseen ja kuvailuun. Mutta hiljaa hyvä tulee!

(30 kuvaa)

~ Rakkaudella LadyShimer