Jatketaampas suoraa siitä mihin viimeksi jäimme! Eli shokeeraavaan yllätys kirjeeseen ja lahjaan, jonka löysin herättyäni postilaatikosta! Olen ollut piiloutuneenaa muutaman viikon kotiini etsien vain koiraa. Valitettavasti sitäkään löytämättä. Puhelimeni on pirissyt taukoamatta, sillä Shawnee on saanut numeroni jostakin! Olisi siis aika kohdata kasvotusten ja puhua, mutta ei mielellään Chyennen kuullen. Lupasin, kuitenkin jättää kertomatta. Shawnee etsi pientä huvitusta, joten en edes tiennyt, miten itse suhtautua?! Viittaankin otsikossa tunnemyrskyihini.

Tässä teilla jatkoa.

 

En, kuitenkaan ollut ihan vielä valmis kohtaamaan Foxin perhettä. Päätin siis avata sanomalehden ja pitää sormet ristissä sekä toivoa parasta. Kerrankin miunua lykästi! Löysin jotain, mikä tekisi elämästäni parempaa. Nimittäin Kennelissä oli uusia pentueita luovutusikäisenä.

 

Kaivoin puhelimen käteeni ja näppäilin ruudulle kennelin numeron. Sormeni väin tärisivät. Olin tähän asti yrittänyt etsiä lemmikkien löytöeläinkeskuksesta itselleni adoptiokaveria, mutta koin tämän tilaisuudekseni.

- Hei! Mirjam Carllson täällä. Löysin teiltä mahtavan pennun ja haluaisin ilmoittautua halukkaaksi ostajaksi.

- Hei! Hienoa kuulla. Tulen pian käymään katsastamaan talon ja teidät. Jos olette etsimämme henkilö ja kriteereitä vastaava ei ole estettä ostolle. Kennelinä emme, kuitenkaan anna kelle tahansa pentua!

Niin sovimme muutaman tunnin päästä tapaamisen kotiini. Näkisin ensi kertaa pennun ja kennelin omistajan. Olisiko elämä sittenkin näin hyvää täällä Appaloonsassa?!

 

Käytin aikani työstäen puutarhaa ja tulevia satojani. En millään olisi malttanut odottaa pennun näkemistä. Kuva ja luonnekuvaus oli niin puoleensa vetävää, ettei tämä voisi olla mahdollista. Olin asunut jo jonkun aika Appaloonsassa ja saamassa elämälleni tarkoitusta ja haaveistani totta. Enää puuttuisi se mies..

 

Tina Tovesson kiersi asuntoni myhäillen ja täytimme papereita yhdessä.

- Ei olisi, mitään estettä, miksi emme voisi myydä sinulle pentua! Tule ulos katsomaan pikkuista niin sat päättää otatko vai peruutatko viime hetkellä pennun. Tyttö on todella fiksu ja omaperäinen touhottaja. Uskon hänen asettuvan pian kodiksi, jos olet valmis ottamaan vastuuta ja leikittämään pikkuista mahdollisimman paljon!

Nämä sanat tekivät elämästäni totta ja kättelimme lopuksi sitoen tämän sopimuksen. Kävelin rohkeasti ulos ottamaan pentua vastaan. Hieman peläten, ettei pentu olisikaan, mitä luvattiin.

 

Mutta siinä edessäni istui maailman täydellisin pieni tyttökoira. Tytöstä luvattiin aikuistuessa isoa koiraa, josta voisin koulia metsästyskoiran! Koira ei yhtään arastellut minua vaan tuli suoraa syliini. 

- Kyllä tämä on minun pentuni! ja niinhän se siitä asti on ollutkin.

 

Asteltuamme sisään kiersin talon pennun kanssa näyttäen paikkoja ja yrittäen tehdä sen oloa mahdollisimman mukavaksi. Tämä ei ollutkaan enää vain minun tarinani. Tämä on minun ja Nonnien tarina!

 

Leikimme ja touhusimme yhdessä, joka ilta. Kutsun koiralle itseäni mammaksi ja häntä minun vauvakseni. Olimme, kuin luodut toisillemme. Olin täynnä suurta iloa! Eikä aikaakaan, kun koira oli asettunut taloksi ja kirmaili ympäriinsä, kuin hevonen. Täynnä vauhtia, mutta upea älykkyyttä. En katunut hetkeäkään Nonnien adoptointia!

 

Katsokaa nyt, kuinka suloinen tapaus Nonnie Carllson on! Niin pieni, mutta täynnä elämän iloa, kuten minäkin. 

 

***

Seuraavana päivänäni

Lähdin aamutuimaan kalaan miettimään asioita. Olisinko viimein valmis kohtaamaan Shawneen? 

No kala ei ainakaan napannut, mutta ainakin yritin!

 

Syödessäni kotona salaattia ja vielä hetken puuhaillessa pikku ystäväni kanssa päädyin soittamaan Shawneelle.

 

Valitsin numeron ja soitin. Sovimme tapavamme rieha-alueella, kunhan saisin puutarhani ensin kasaan.

 

- Nonnie! Pois mamman puutarhasta. Tämä on lemmikki vapaa alue, jottei maaperä kärsi. Niimpä vein Nonnien sisälle ja siistydyin hieman mullasta ja maantomusta.

 

Päästyäni riehapaikalle en, kuitenkaan nähnyt Shawneeta, joten päädyin katselemaan piirakan syönti kisoja. Kunnes kisan loputtua kuulinkin tutun heleän äänen takanani.

 

Dakotahan se siinä! Tietysti myös hänen isänsä! Juttelimme tovin ja mietimme leämän kulkua. Sain kuulla rouva Foxin lähteneen Meritan kanssa heppatalleilla ihailemaan hevosia jo pienestä pitäen. Dakota ei mahtunut mukaan, joten Shawnee otti Dakotan puistoilemaan. Mikäs siinä! 

Olimme ihmisten keskellä taaperon kanssa. Ei, mitään yllättävää voisi tapahtua.

 

Tai näköjään olin jälleen väärässä. Shawnee laski Dakotan maahan leikkimään. AStui lähemmäksi.

- Tämä on lempilauluni. Saisinko luvan? 

Niin sitä mentiin. Tanssin pyörteissä. Tämä hurmuri oli oikea tanssilattian partaniekka. HArmikseni Dakota ilmoitti olevansa nälissään, joten Shawneen piti ottaa suunnaksi koti. Hän ei kuitenkaan malttanut jättää minua vaan pyysi minut heidän mukaansa. 

 

Niimpä minä ruokin pienen pojan samalla, kun Shawnee otti Cheyenneltä Meritan vastaan päästäkseen treenaamaan hevosten kanssa takapihan tallille.

 

- Voi pieni Dakota. Olisiko aika mennä leikkimään. Katsotaampa, mitä isäsi touhuaa siskosi kanssa.

 

Vietimme keskustellessa vielä muutaman hetken. Kunnes oli aika vaihtaa Merita leikkimatolle. Heillä oli vain yksi sänky, mutta kaksi lasta. Älytöntä!

 

Dakota pääsi nukkumaan Chyennen kanssa. Shawnee lähti iltahommiin, joten minulla olisi talo itselläni.

 

Harmikseni tuuperruin, kuitenkin suoraa lattialle.Olin aivan rättipoikki! En tainnut ollut ihan vielä äiti ainesta...

 

Vanhemmat olivat lähteneet viettämään laatuaikaa hetkeksi, joten minä päätin nauttia vihdoin Meritan syleilystä! Voi, että mikä ihanuus hän olikaan!

 

Laskin Meritan lattialle ihailemaa maailmaa. Olin kuullut sen vaikutuksista kehitykseen! Hain myös Dakotan aamupuurolta leikkimään. Nyt vihdoin olimme kaikki samassa huoneessa touhuamassa.

 

- Shawnee! Tulitkin nyt jo. Missä Chyenne?

- Hän tulee pian perässä. Shawnee otti minua kädestä ja piti hetken katsoen silmiini.

- Oelt yksi parhaimpia asioita perheeni elämässä. Olet ollut Meritan elämässä heti hänen synnyttyään. Jolloin liityit perheeseemme. Olet ollut Dakotalle tärkeä leikkikaveri ja hoitanut heitä tasapuolisesti. Miten voisinkaan kiittää sinua kylliksi?

 

Nojauduin suutelemaan Shawneeta. Tunsin hänen pehmeät huulet omillani. Hän ei estellyt eikä vetäytynyt. Se tuntui niin kielletyltä, mutta oikealta. Ensisuudelmamme tapahtui lastenhuoneessa hämärässä illassa. En todellakaan tiedä, mikä minuun meni!

 

 

 

KIITOS, KUN LUIT! <3

Olemme keskellä vaikeaita aikoja. Tunnemyrskyjä ja valintoja. Saamme tietää ensi osassa valitsiko Mirjam oikein ottaessan hetkestä kaiken irti.Vai tulemmeko kaikki pian katumaan tätä?! Onneksi, kuitenkin edes yksi varmasti hyvä valinta tuli tehtyä, sillä kennelin kuningatar Nonnie saapui perheeseen täyttämään tyhjän aukon.

Pahoittelut myös muutamista timanteista kuvissa. Ollut pientä totuttelua taas sims 3 käyttämiseen ja kuvailuun. Mutta hiljaa hyvä tulee!

 

(30 kuvaa)

 

 

 

~ Rakkaudella LadyShimer