Screenshot-2.jpg

Oli syntymäpäiväni ja olin juuri täyttänyt 18- vuotta, kun vanhempani testamentin luku koitti Tätä oltiin pitkitetty monien eri kiistojen ja oikedenkäyntien myötä. Sijaisperheeni yritti saada omani itselleen, mutta turhaan. Täytettyäni 18 olin Simlandian lain silmissä oikeutettu perintööni täysin itse. Sain siis syntymäpäivä lahjakseni periä kaukaisesta Appaloonsa Plainssista osan maata ja pienen mökin. Hieman jännittää sillä tämä olisi kaukana minun lapsuuden kodistani ja minun tulisi elättää itseni aivan yksin. Ei ole enää sijaisperhettä.. Onneksi olen oppinut kotoa muutamia taitoja, kuten puutarhanhoidon, ruuanlaiton ja kalastuksen salat!

Olen siis syntynyt maanviljelijä sukuun, joten tämä tuntui suurelta kunnialta! 
Olen päättänyt jatkaa sukuani ja avioitua samankaltaisen ihmisen kanssa, kuin minä ja perheeni. Toivoisin miehen olevan ulkoilmassa viihtyvä ja nauttivan oman elannon keräämisestä ja tuottamisesta. Mielellään myös komea ja lisääntymis kykyinen! Olisi niin ihana saada suloisia lapsia.. Mielellään monta! Sillä itse olen perheen ainoa lapsi ja naapurin lapset ajoivat sisaruksen roolia. Vanhempani kuolivat maatilallaan onnettomuudessa. En tiedä, siitä paljoakaan, sillä minua yritetään suojella siltä. Vietin viimeiset kolme kuukauttani sijaisperheessä kaupungissa. En, koskaan tuntenut oloani kotoisaksi siellä kaiken hälinän keskellä. Olinhan elänyt melkein 18- vuotta maalla.

Toivon vain, että muutos toisi elämäniloni takaisin!

 

Screenshot-3.jpg

Tosiaan! Olempas minä höpsö. Haluaisit varmasti tietää muutakin? Olen Mirjam Carllson 18-vuotta kaikki kutsuvat minua luonnon kauniiksi eloveena tytöksi, toki peppi pitkä tossu viboilla. Luonteestani haluan vielä kertoa, jotta ymmärrät minua ja pääset enemmän mukaan seikkailuihini!

Olen ulkoilman rakastaja, mikään ei ole ihanampaa, kuin olla luonnon keskellä hiljaisuudessa. Olen hyvin määrätietoinen ja ympäristötietoinen. Ympäristöni on kaikki kaikessa. Siksi uskon Appaloonsan sopivan minulle. Ja tietysti heti haluan sanoa, etten ole ruuan tai veden tuhlaaja. Kuljen kimppakyydillä, mutta ennemmin pyörällä säästäen luontoa saastumiselta! Rakastan kierrättää ja elää maalaiselämää, olenhan sen parissa kasvanutkin. 

Olen taitava käsistäni ja äidin sanoin melkoinen virhepeukalo luonnostaan, mutta kiitos äidin puutarhanhoidon peruasiat ovat hallussa. Olen myös eläintenystävä ja todella leäin rakas. Otin rakkaan edesmenneen koira rukkani tavarat ja asetin ne kotiin paikalleen. Jos rahaa riittäisi ostaisin myös hevosen! Mutta päädyin aluksi metsästyskoiran etsimiseen.. Viiimeisimpänä, ,muttei vähäisimpänä olen kasvissyöjä eli lihaton. En syö rakkaiden eläinten lihaa ja rakastan itsevalmistamaa luomu tuotetta. Se sopii muutenkin eettisiin arvoihini ympäristö rakastajana!

Uusi alku, uudet kujeet! Tämä olkoon minun tarinani. Äläkä huoli tuleva sukuni tulee varmasti jatkamaan ihanaa perinnettä ja kertomaan vuorollaan tarinaansa. Toivossa on hyvä elää!

 

Screenshot-4.jpg

Yksinäisyys piinasi sekä ikävä vanhaa lapsuuden ystävää. Kaikki alkoi heti koirantarvikkeiden asettamisesta. Oli aika siis hakea päivän lehti ja katsoa löytyisikö sopivaa ehdokasta kainalopaikan täytteeksi uskolliseksi ystäväksi. Sekä miehen korvikkeeksi!

Mutta harmikseni ei sopivaa vielä löytynyt.. :(

 

Screenshot-5.jpg

Ja jottei päivä tulisi pitkäksi oli aika perustaa oma kasvimaa! Kuinka kotoisalta voikaan tuntua istuttaessa omaa maatansa. Tämä oli ensimmäinen täysin omani ja täysin vastuullani! Hui!

 

Screenshot-6.jpg

No ajattelin revitellä! Aloitin tutustumalla ratsastuskeskukseen, joka sijaitsi melkein naapurissani. Otin siellä yksityisen ratsastustunnin ja voi, että kuinka siitä nautinkaan! En ollut vuosiin noussut ratsaille. Se palava hinku joka täytti sydämeni toivoen rahaa hevosen ostoon.. Tiesin sen vievän aikaa, mutta en millään malttaisi odottaaa....

 

Screenshot-7.jpg

Pimeän tultua lopetin ratsastustunini ja siirryin ulos. Kahden viehettävän miehen kanssa, mutta käydessäni yli tunnin mittaisen keskustelun jouduin pettymään, sillä meillä ei ollut, mitään yhteistä. En siis nähnyt meillä tulevaisuutta. Mutta.. Onneksi ohitseni juoksi toinen komistus. Ei niin herkku, kuin edeltävä, mutta annetaan mahdollisuus!

 

Screenshot-8.jpg

Tai.. Ei annetakaan. 

- Eiköhän tämä keskustelu ollut tässä! Jatkan matkaani etsien, jotain parempaa, tokaisin ehkä hieman ilkeästi. Miten kukaan voi vihata ulkoilua?!

 

 

 

Screenshot-32.jpgScreenshot-34.jpg

Seuraavana päivänä lähdinkin kirjastolle ja tapasin siellä tämän mukavan naisen. En vain, millään muista hänen nimeään. Snobiutensa teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen minuun eikä ympräistö käännytykseni harmi kyllä tepsinyt häneen..

En huomannut edes taustalal olevia suloisia hevosia ennen, kuin ystävätär alkoi hihkumaan ja juoksi ulos silittelemään. No hetki taukoa. Tulin, kuitenkin alunperin ihan muissa asioissa kirjastolle. Mutta, mikä ettei kaupunkilaisiinkin voisi tutustua!

 

Screenshot-31.jpg

Pikaisesti tässä välissä loin myös kirjaston yhteiskäyttö koneilla nettideitti profiilin Simderiin. Toivottavasti kukaan ei ollut näkemässä tätä! En turhan taki ostanut kotiin konetta, sillä enhän minä nyt kuitenkaan käyttäisi tätä sovellusta toivottavasti useinkaan..

- Oi! Heti match. Shawnee Fox, ompa hän komea. Luonnekin vaikuttaa täydelliseltä, jos ei ole valehdeltu!

Screenshot-37.jpg

Otettiin monen tunnin keskustelun jälkeen vielä matsi kivipaperi sakset.. JA pian kuuluikin huuto toiselta puolelta kirjastoa jonne rynnistin. Valmiin auttamaan!

 

 

 

Screenshot-38.jpg

JA niin minä päädyin ensimmäistä kertaa synnyttävän naisen matkaan. Menimme yhdessä sairaalalle ja pidin häntä kädestä synnytyssalissa.Isä ei päässyt paikalle naisen mukaan, joten oli onni, että minä osuin samaan aikaanhänen kanssaan  kirjastolle! 

 

Screenshot-42.jpg

Niin me kävelimme tyytyväisinä ulos sairaalasta yhdessä. Olikohan tämä tulevaa ystävyyttä?

Tyttö sai nimekseen sairaalassa Merita Fox. Hän syntyi synkkänä iltana veden tihkuessa ikkunoihin ja laskien sitä pitkin maahan. Mutta äiti hehkui onnea. Tunsin yksinäisyyttä sisälläni seuratessani Chyennen ja Meritan onnea ensinäkemsiestä alkaen....

Hmm onkohan täällä siis kaksi Foxin perhettä vai ovatko he sisaruksia? Eihän varattu mies olisi Simderissä! Eihän..?

 

Screenshot-43.jpg

Niin me saavuimme yhdessä taxilla Foxien talon pihalle. Tervehdin ensimmäisenä suurta koiraa, jonka pannassa luki Shephard. Suloinen ilmestys, kuten talon uusi tuloaks! Sillä aikaa ulos asteli tutun näköinen mies.

- En tiedä onko tämä sattumaa vai etsitkö minut käsiisi. Juuri vastasin sinulle Chyenenn synnyttäessä, Shawnee vastasi hämillään osittain kuiskaten lauseitaan.

- Anteeksi.. Osuin vain paikalle siskonne synnyttäessä, joten autoin hänet sairaalalle ja pienen tyttönne maailmaan ystävänä. Olin varmasti ihan yhtä hämmentynyt, kuin mies.

-  Tosiaankin.. siskon.. Oikeastaan hän on vaimoni ja etsin vain, jotain mukavampaa vaihtelua elämään Simderistä.. Ole kiltti äläkä kerro Chyennelle.

Tuo lause sai palan kurkkuuni. Olin lievästi ihastunut naimisissa olevaan perheen isään. Auttanut hänen vaimoa Meritan maailmaan tuomisessa. Tässä me seisoimme sopiessa yhdessä salaisuutta. En voinut tuntea huonompaa omatuntoa, mutta lupasin olla sanomatta sanaakaan..

 

Screenshot-44.jpgScreenshot-48.jpg

Kävelimme siis yhdessä sisälle, jossa odotti pieni Merita vauva ja hänen isoveljensä Dakota. Hirmuisen suloisia ilmestyksiä molemmat. Ehdin tehdä tuttavuutta lasten kanssa, sillä aikaa, kun Chyenne loihti meille herkullista ruokaa. Vieläpä omaa lempiruokaani!

Asetuimme yhdessä Shawneen kanssa syömään ja juttelemaan niitä näitä. Löysimme niin paljon yhteistä, että ihan jo harmitti. Hän rakasti puutarhan parissa hääräämistä ja oman maan antimien tuttoa, mihin hänellä ei ollut aika ahoitaessa lapsia, käydessä osa-aika töissä kaupassa sekä hoitamalla vaimonsa heppatallia. Hän sai onneksi nauttia ulkoilmasta, jota hän rakasti, kuten minäkin. Kaikki tämä mahdollistui hevosten kanssa. Keskustelumme ohella Chyenne siis paljastui kuuluisaksi ratsastajaksi. Mihin soppaan olinkaan itseni työntänyt?

 

Screenshot-49.jpgScreenshot-52.jpg

Kuulin itkua ja lähdin ääntä kohden. Löysin ulkoa pienen nälkäisen ja väsyneen Dakotan, joten annoin tälle iltamaitoa vatsan täytteeksi sekä valmistelin hänet nukkumaan. Chyenne jatkoi tästä eteenpäin, koska tein lähtöä kotiin. Olihan jo todella myöhä.

-  Oi Mirjam, tulethan pian uudestaan? Lapset rakastavat sinua ja voin useamminkin tehdä isolle porukalle ruokaa. Olen niin kiitollisuuden velassa sinulle tästä kaikesta! Miehellänikin tuntui synkkaavan kanssasi hyvin. Hänellä ei olekaan paljoa ystäviä. Enemmänkin vihamiehiä kuuluisuutemme takia.. Olet aian tervetullut! Chyenne vuodatti sydäntään ennen, kuin vei lapset nukkumaan.

Tuo riipsi sisuksiani aivan liikaa. Hänellä oli 2 suloista lasta, heppatalli ja koira, josita minäkin haaveilin. Ja täydellinen aviomies, jota hän ei osannut tarpeeksi edes arvostaa! Lähdin kävelemään pois talolta ja tien vieressä parahdin itkuun. Miksi sydämeni valitsi aina väärin? Miksei elämäni ollut kuten heidän? Silloin perheeni olisi minusta ylpeä..

 

Screenshot-75.jpg

Shawnee oli juuri lopetellut tallin iltahommat ja kävellessään sisälle hän huomasi minut itkemässä. Hän tuli luokseni ja halasi minua. Hän viimeiseen asti suostutteli minua, kunnes myönnyin ja annoin hänen viedä minut autolla. Hän kertoi koko auto matkan perheestään ja itsestään. 

En, koskaan ollut tuntenut näin suurta yhteen kuuluvuutta kenenkään kanssa..Tarvitsin siis kipeästi koiran! En voinut rikkoa tätä perhettä!

 

Screenshot-14.jpg

Oli uusi päivä ja heräsin iloisesti päivään. Ei voinut tietää, mitä päivä toisi tullessaan!

 

Screenshot-20.jpgScreenshot-21.jpg

Paitsi näköjään heti aamusta ongelmia vanhan kämäsen lipaston kanssa. Ja minä, kun odotin parempaa päivää! No.. Käynti postilaatikolle romautti päiväni nopeammin, kuin se alkoikaan. Siellä oli kirje minulle eräältä henkilöltä, jolta en sitä osannut odottaa.. Kirjeen mukana saapui kaunis punainen ruusukimppu. 

Luin kirjeen ja vain haukoin henkeä. En enää tiennyt, mitä tehdä tai sanoa. Olin umpikujassa!

 

N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%20%2829%29.jpg

 

 

Kiitos, kun luit! <3 

Ensi osassa saa nähdä, mitä kaksikon välille syntyy vai syntyykö, mitään? Pistetäänkö me uutta matoa koukkuun vai ollaanko me valmiita rikkomaan idyllinen perhe elämä? Löytyykö yksinäiselle tyttöparalle rinnalle ketään? Edes haluttua lemmikkiä? Toivottavasti tulet nauttimaan Carllsonin tarinasta! Mikä parasta sims vie mukanaan, joten ei, koskaan voi tietää, mitä yllättäviä käänteitä syntyy matkan varrella. Puspus! <3

(23 kuvaa)

 

 

~ Rakkaudella LadyShimer