Ensimmäinen yö yhdessä. Nukuimme niin levollisesti. Shawnee nousti hitaasti ja lähti suihkuun. 

 

 

Pian itsekin nousin sängystä laittautumaan. Nonnie hyppäsi sängylle loikoilemaan. Shawneelle tämä oli maailmanloppu. Ensimmäisiä asioita, joista koimme ristiriitoja. Oli, miten vapaasti annan Nonnien olla ja, kuinka olen häneen muutenkin liimautunut.

 

 

Noh. Shawnee halusi riitamme jälkeen hyvitellä. Hän kokkasi meille köyhiä ritareita aamupalaksi. Ja kielivyön alla kuolaten haistelin tätä, mitä ihaninta tuoksua keittiöstä.Eikä se keittiö ollut niin järkyttävä kuin oletin. Olihan se shokki ihastella tiliä.

- Shawnee, mitä tämä on?

- Vain yhteistä tulevaisuutta!

 

Hän oli myös jokseenkin ärsyntynyt Nonnien purulelu leikeistä. Heidän koiransa vietti suurimman osan päivästä ulkona ja tallissa hevosten kanssa. HÄn ei ollut tottunut normaaliin koira elämään, jossa koira asuu perheenjäsenenä.

- Älä huoli alamme opettelemaan metsästystä Nonnie murun kanssa, tuhahdin.

 

 

Shawnee laittoi peilinsä paikalleen vessaan. Se sopi loistavasti sisustukseen, joten jääkööt. Seuraavaksi koittikin yllätys, sillä Shawnee leikkasi omat hiuksensa.

 

Viimein pääsimme asettautumaan yhdessä aamupalalle. Nautimme toistemme seurasta enemmän, kuin mistään muusta. Sitä paitsi. Shawnee oli, mitä taitavin kokki oltuaan koti-isänä suurimman osan elämästään, tallipoikana olon lisäks. Kyllä tämä tästä lähtee vielä sujumaan...

- Näytät upealta uudella tyylilläsi, mutta etkö ikävöi pitkiä kutrejasi.

- Tarvitsin uuden alun. Se vaati peilin yhteisen aamun ja hetken sekä muodonmuutosta. Olen kunnossa.. Kaipaan vain lapsiani.

 

 

HEittäydyimme suutelemaan toisiamme. JA tutustutin Nonnien Shawneen kanssa paremmin. Pian hän huomaisi koirani olevan, mitä ihanin lapsi minulle!

 

Tuollaiselta ensimmäiset kuukautemme näyttivät. Shawnee yritti kaikin voimin korjata välejä lapsiinsa ja nähdä heitä. Cheyenne pisti hanttiin sinne tulossa ja lasten meidän luo päästämisessä. Eikä lapset muutenkaan oikein ottaneet liittoamme vieläkään hyvin.. Kaikki yritimme.

 

 

***Muutaman kuukauden

päästä elämässämme***

 

Shawneen hermot alkoivat pikku hiljaa kestää Nonnien kanssa. Sillä Nonnie viihtyi suurimman osan ajastaan peuhaten hangessa yötä myöten. Kaivellen juuri opitun metsästysvaistonsa ja taitojensa kanssa. Pallo oli lempilelu ja purulelua järsittiin vain Shawneen olleen muualla.

 

 

Kylmä tai ei. Nonnie nukkui kopissaan.

 

Havahduin yöllä outoihin tuntemuksiin. Kuukausien jälkeen tunsin liikkeen. Olisiko se totta. Oliko hääyömme työttänyt tulosta? Kävin vessassa ja plussasin. Olin innoissani enemmän, kuin koskaan. Mutten raaskinut herättää rakastani vaan palasin hänen viereensä nukkumaan. Huomenna olisi aika kertoa.

 

 

 

Niin se aamu koitti. Täriisin ja olin hermostunut. Astelin olohuoneeseen ja tein, mitä piti.

- Haluaisin kertoa, sinulle yhden asian..

- Haluaisin myös kuulla, miksi olet pukeutunut noin erilaisesti. Shawnee sanoi katsoen minua päästä varpaisiin.

- Muistatko rakas hääyömme. Se oli taivaallinen, jonka vuoksi tarvitsen nykyään suurempia 

- En ymmärrä, mitä tarkoitat? 

-  Pölvästi. Sinulla on kaksi lasta etkä ymmäärrä, että odotan omaa esikoistani. Vatsassani kasvaa kolmas pikku Shawnee...

- Oi.. Miten tämä kerrotaan lapsille? HE eivät juurikaan siedä edes meitä.

Shawnee hellitteli vatsaani. Höpötteli mukavia  ja suloisia ajatuksia. Olin otettu ja onnellinen. Pian meitä olisi kolme tässä perheessä. Minun oma pienokaiseni

 

Oli aika kaivaa auto hangesta. Lähdimme yhdessä kohti kirajastoa. Halusimme kirjaviisastua perheiden perustamisesta, raskaudesta ja lastenhoidosta. 

 

Tavasin viimeisiä sivuja. Kadehdin, sillä Shawneella oli omakohtainen kokemus. Olin toki osan jakanut hänen kanssaan Meritan vauva aikana, mutta pelkäsin omaa synnytystäni. Minulla ei ollut tietoa äidillisestä ruokkimisesta, äidin vaistoista. Olin vain lastenhoitajana suhteemme salailun aikaan.

 

 

 

Kotonamme Shawnee vain hääräsi kokoajan. Ilouutisten vuoksi Shawnee alkoi fiksata meidän kotiamme turvalliseksi. Aloittaen kalleimmasta huoneestamme, jota ei enää juurikaan muuteltaisi el ikeittiöstä. Yritin pysytellä taka-alalla kasvavan vatsani kanssa.

 

 

On asioita joihin Shawnee ei tunnu ikinä oppivan. Hän kuvittelee yhä, että naisena siivoan kaiken hänen puolestaan. Hän olettaa tekevänsä vain töitä, fiksaavansa paikkoja kuntoon, käyttävänsä rahojamme, miten huvittaa. Tästä tulee pitkä yhteinen ,atka harjoitella perhettä.

 

 

Tähän on hyvä päättää tällä kertaa. Alien hyökkäys maan kamaralle.Ei heistä vaivaa ole, kunhan tutkivat ja me nukumme. Miehille se on raskaampi prosessi ja kaapatuksi joutuminen kelle tahansa!

Seuraavaksi alamme kiirenvilkkaa keräämään rahaa yläkertaa varten, koska alakertaan ei saa järkevästi lapsen huonetta. Tai sitten annamme lapselle meidän ja teemme yläkertaan omaan. Vielä ei ole päätetty! Mutta lastentavarat ja laajennus ovat seuraavaksi listalla ja kiireellä!

 

KIITOS, KUN LUIT! <3

 

 

 

~ Rakkaudella LadyShimer