Screenshot-6.jpg

Jokainen aamu alkoi Nonnan loikoilulla petaamattomassa sängyssä. Shawnee oli juuri ja juuri tottunut tähän. En raaskinut, millään opettaa Nonnaa alas sängyltä. Rakastin silloin tällöin loikoilla sängyllä yhdessä koirani kanssa.

Kyllä Shawnee vieläkin hammasta purren tätä koitti hyväksyä, mutta ei hänellä ollut vaihtoehtoja, jos rakasti minua ja tulevaa lastamme. Sillä Nonna oli minulle kaikki kaikessa. Oma lapsi, paras ystävä ja tuki pilari elämään.

 

 

Screenshot-6.jpg

- Oletko jo ratkaissut raha huolemme rakas?

- Olen, olen. Ajattelin myydä kaikki saamamme häälahjat sekä Nonnan metsästys saaliit. Turhauduin tästä kysymyksestä. Hän teki päivässä muutaman tunnin töitä. Minulla ei ollut töitä kasvien talvihorroksen vuoksi, joten ratkoin rahahuoliamme lahjoilla.

 

Screenshot-11.jpg

Istuimme yhdessä aamupalalla jutellen niitä näitä ja suunnitellen yläkerran pohjaa sekä kilpailuttaen rakennusfirmoja. Ajatuksena vain parasta meidän pikku nyytille!

 

Screenshot-12.jpg

JA niin tein kaikki ilmoitukset nettiin. Enää ei tarvinnut, kuin odottaa halukkaita ostajia. Onneksi häälahjoissa oli kiinni yli 10 000e, joten oli mahdollisuudet saadakin aikaan, jotain ennen lapsen syntymää. Sisustus sai odottaa, koska halusimme juuri sellaisen stereotyyppisen sistuksen sukupuolen mukaan.Eli sinistä pojalle, pinkkiä tytölle.

 

Screenshot-13.jpg

Pikainen aamunlaittautumis hetki! JA sen jälkeen siivouksen pariin.

 

Screenshot-15.jpgScreenshot-14.jpg

Jynssäsin talon lattiasta kattoon, jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. Tehdessäni loppu silauksia puhelimeni soi. Sieltä soitti innokas ostaja, joka tarjoutui maksamaan korkeampaa summaa. Olin haltioissani ja kiittelin kovasti tehtyämme kaupat.Rahat olisivat nyt jo kasassa portaikon ja yläkerran pohjan rakennutusta varten.

Niimpä tilasin muuttofirman huomiselle aloittamaan hommat. Voisin lopuksi esitellä yläkertamme!

 

 

Screenshot-16.jpg

Shaawnee oli heittämällä ykkös kokki talossamme. Hän oli niin taitava kokki. Maustus oli, kuin osa paratiisia. Koostumus aina täydellinen ja ideat ruokiin, mitä mahtavampia. Lapsemme saisi luksusta, kunhan rahat riittävät ruoan kanssa!

Olin nöyrtynyt järjestelmäämme, jossa mies kokkasi ja korjaili. Minä siivosin ja tiskasin. Pian ei olisi, kuitenkaan aikaa kaikelle tälle, sillä äitinä keskitin kaiken lapseen. Olin siitä jo varoittanut Shawneeta, joka ei ollut oikein mielissään. Hän tiesi saavansa itsekin hoitaa ja helliä nyyttiä. Mutta äitinä minä olisin lapselle se ensimmäinen taapero vuosiin asti.

 

 

Screenshot-17.jpg

Nonna painatti yötä myöten saalistaen ja metsästäen roinaa sekä arvotavaroita myytäväksi. Hän oli, mitä mahtavin koira. Sillä hän tiesi tekevänsä, minut onnelliseksi. Se motivoi metsästyksessä. Silloin tällöin hän kyllä jaksoi aiheuttaa harmia.....

 

Screenshot-3.jpg

Mutta onneksi pääasiassa elimme hyvässä symbioosissa. Koira leikki, söi ja nukkui sisällä huonolla säällä. Paremmalla sääällä se oli suurimman osan ajasta ulkona. Halusin vain rauhallisen ympäristön perheelle kasvaa ja mieheni ei vieläkään lämmennyt koiralleni. Useat naapuritkin varoittelivat minua Nonnan koosta.

 

"Tuo rakki on niin iso, että se koituu lapselle kohtaloksi. 

Tiedätkö edes, miten hän suhtautuu lapsiin?

Oletko sinä ihan hullu. Tuo koira liiskaa pienen vauvasi, jos lasket sen hetkeksikään leikkimatolle tai lattialle odottamaan?!"

Minä luotin Nonnaan ja tiesin koulutukseni toimivan. Sitä paitsi, jos hän vietti päivät ulkona. Vauva nukkui suurimman osan ajasta pinnasängyssä ja sitten oleili lattialla. Opetan koiralle vain, että lapsen huone on yksityinen.EN aio lannistua näistä kommenteista.

"Kyllä hätä keinot keksii!" Kuten äitini aina totesi sanoa.

 

 

Screenshot-4.jpgScreenshot-5.jpg

Nukuin levottomasti koko yön. Stressasin remonttia, Nonnaa, vauvaa ja ihan kaikkea. Heräsin aamulla outoon tunteeseen. Nousin sängystä jaloittelemaan hetkeksi. Kello oli vasta 3 ja remontti miehet tulisivat 7. Pysähdyin hetkeksi tuumailemaan omaa oloani. Sitten tunsin sen uudestaan. Mahassani pyörähti. Pikky nyytti oli alkanut liikkumaan kunnolla ja nyt raukka paralla oli hikka!

Silitin mahaani onnellisena. 

- Äiti ja isi odottaa sinua jo, kuiskasin.

Menin takaisin nukkumaan. Minulla alkoi olla pieniä liitoskipuja ja raskaus läheni loppuaan. Taistelisin, kuitenkin maaliin asti lapseni vuoksi oli olo, mikä hyvänsä. Tiesin vain, että pian en kykenisi loppuraskaudessa tekemään, mitään kummoista..

 

Screenshot-8.jpg

... Niistä ongelmista ja tempauksista. Sain soiton puolilta päivin, että koirani oli tuhoamassa kauppaa. Ja hän heittäisi Nonnan, kuin leppäkeihäs ellen hakisi häntä sekunnissa. Lähdimme siis kiireen vilkkaa Shawneen kanssa. (Minulla ei siis itsellä ole ajokorttia, ja auto on nopeampi vaihtoehto..)

Hain Nonnan kotiin ja toruin tätä. Tyttö parka oli alkanut oikuttelemaan vähemmästä huomiosta, lyhyemmistä lenkeistä ja voimattomuudestani mahani kanssa.. Mitähän tästä vieä tulisi!

 

Esittelen yläkerran pian, kunhan se saadaan valmiiksi! Sen pitäisi valmistua juuri hieman ennen laskettua!

 

 

KIITOS, KUN LUIT! <3

Ei ole harmaintakaan aavistusta, miten Nonnan kanssa tulisi toimia. Shawnee alkaa olla loppu tähän "pelleilyyn", kuten hän itse yhteiseloa tapaa kutsua. Raskaus väsyttää Mirjamia. Remontti vie yöunista osan. Tämä on vain oman elämän rakennus projekti ja tukirakenteisiin tulee panostaa huolella.. 

Toivotaan parasta, pelätään pahinta!

 

 

Ps. Tahti hidastunut henkilökohtaisten asioiden vuoksi sekä koulun, että töiden. elämässä tuppaa jylläämään.. Koitetaan silti räpiköidä lyhyemmillä ja pidemmillä osilla eteenpäin! Love U <3

 

 

 

 

 

~ Rakkaudella LadyShimer