Ensimmäisenä haluan esitellä aikaansaannostamme kotona. Saimme yläkerran tehtyä, muttemme kuitenkaan valmiiksi.Sitten kerron vähän remontti toiveitamme ja, mitä meillä on suunnitteilla. Kuten otsikosta näkyy, saatan pienen ihmeen maailmaan, jonka jälkeen teille selviää sukupuoli ja näette vauvan huoneen!

Loput tästä osasta on extraa vauva arjestamme! Olen niin iloinen ja jännittynyt, kun saan jakaa tämän kanssanne.

 

 

Ensimmäiseksi kerroin remontti toiveista ja, mitä tulema pitää. 

Ennen vessan laittoa ostamme ruokapöydän ja tuolit alakertaan. Keskitymme lastenhuoneen laittoon lapsen kasvun myötä ja rahan tulon. Myös pihaa tulemme laittamaan, ettei televisioita tarvitse ostaa. Yläkerran käytävään tulee varmastikkin pieni aulatila ja valaistus!

Tämä vessa kaipaa kunnostusta sen verran, että vesikalusteet uusitaan. Seinät ja lattiat vaihdetaan ja tehdään koko huoneesta yhden näköinen. Kuten näette yksi seinä on paljas... Suihkun tilalle tulee kylpyammme/suihku.

Koiran tila tulee myös huomioida, sillä tilat käyvät kokoajan enemmän ahtaammaksi.. 

 

 

Ainoa huone yläkerrassa, joka on 90% valmis on yläkerran siniteemainen wc. Tänne tuli suihku ja potta. Olen tosi ylpeä remonttimiesten käden jäljistä! Seinät tulee vielä laittaa, mutta vasta kun on rahaa..  

Yläkerran ualaa en kuvanntu teille, sillä se on täysin vielä tyhjillään. Ei edes valoja!

Ja pienokaisen huoneen näätte pian....

 

Alakertaan valitsimme kierreportaat. Ne vievät mahdollisimman vähän tilaa ja ovat nätit sekä perinteiset. Koin niiden sopivan talomme tyyliin. Kuva otettiin tämän alemman jälkeen. Sillä koko alakerta oli kirjahyllyn tyhjennyksen johdosta kirjojen peitossa. En todellakaan ymmärrä, missä välissä?! Oli myös Nonnan lelut pitkin poikin, joten päädyin siivoamaan ja menemään unille.

Mutta mennään tarinan pariin. Ei kannata odottaa suuria. Suurin yllätys on sukupuoli! Pääsemme heti tykittämään, sillä synnytykseni käynnistyi yllättävässä tilanteessa. Emme vielä odottaneet tätä!

 

Niimpä synnytykseni käynnistyi muutaman viikon ennen laskettua. Yllätyimme todenteolla, sillä en ollut tietoinen, että tälläistä voisi edes käydä! Supistukset olivat nopeasti tiheentyneet ja todella kivuliaat. Ei auttanut muu, kuin suunnata kohti sairaalaa ja toivoa parasta!

Shawnee oli kyllä hieman paniikissa, vaikka kyse oli kolmannesta lapsesta! Selitykseksi automatkalla Shawnee kertoi, ettei ollut läsnä yhdenkään lapsen synnytyksessä. Kerta se olisi ensimmäinenkin! Eiköhän nyt ollut aika.

- Rakas, mitä tapahtuu!?

- Lapsi syntyy nyt! 

 

 

Synnytys kesti monia tunteja ja aloin tuntea itseni hyvin voimattomaksi. Kivut olivat suuret ja myönnän itkeneeni koko synnytyksen ajan. Vannoin, etten tulisi enää kertaakaan synnyttämään lasta. Lapsilukumme sai luvan olla täysi!

Mutta se hetki, kun kuulin pienen rääkäisyn. Se oli taivaallista. Vauva tarkistettiin ja kerrottiin kaiken olevan hyvin. Olin helpottunut, sain myös kuulla tämän olevan normaalia. Olin siis panikoinut turhaan! Pian sairaanhoitaja antoi lapsen syliini ja aloin itkeä. Se oli kaunein näkemäni vauva. Olin onnellinen ja tämä oli esikoiseni. Shawnee suuteli otsaani ja otti vuorostaan pienen syliinsä.

Saimme muutaman tunnin viettää sairaalassa opetellen vauvan syöttämistä ja muuta. Sain levätä ja kysyä niin paljon, kuin halusin. Nyt haluaisit varmaan tietää lapsen sukupuolen?

 

 

 

Kauns pieni tyttö, joka syntyi maailmaan 5.45! Tyttö sai nimekseen Catherine Carllson, biologisen äitini mukaan. Nimi sopi tytölle, kuin nenä päähän. Oli aika lähteä kotiin esittelemään vauva Nonnalle ja aloittamaan yhteinen vauva-arki!

 

 

Kotona meitä odotti hirmuinen vahtikoira! Tyttö oli vahtinut taloamme ja nähdessään minut se oli onnessaan. Hän seurasi sisälle ihmetellen nyyttiä kädessäni. Esittelin vauvan Nonnalle, joka nuoli iloisesti Catherinen kasvoja. 

- Rauhoitu Nonna! Tyttö ei lähde pitkään aikaan pois. Teillä on aikaa kyllä tutustua, naurahdin.

 

 

Sairaalassaa olin oppinut pumppaamaan maitoa, joten annoin äidinmaitoa pullosta lapselle. Pulloruokinta olisi tasa vertasta isän ja äidin välillä! Siksi päädyimme tähän.

 

Mutta, mikään ei voittanut vauvan tuoksua, kaunista olemusta sekä lämmintä pehmoista ihoa vasten omaa. En millään malttanut lopettaa tytön syleilyä. Havahduin kuullessani Shawneen äänen. Hän oli jäänyt ulos kierrättämään sanomalehtiä ja oli häkeltynyt, kun en ollut vienyt Catherinea vielä nukkumaan.

Sain ensimmäisenä päivänämme sekä yönämme (tai siitä, mitä oli jäljellä) nukuttaa pikkuisen. 

 

Lauloin ja syleilin pienen tyttömme unille ja laskin varoen pinnasänkyyn. Hän oli niin suloinen nukkuessaan. En olisi, millään halunnut lähteä hänen viereltään! Pitäisi varmaan ostaa nojatuoli pinnasängyn viereen, missä voisin lueskella ja valvoa tytön unta..

 

 

Alas päästyä kehuin, hellin ja annoin herkkuja Nonnalle. 

- Hienosti vahdit taloamme rakas! Niin uskollinen ja urhea olet, lepertelin.

Shawnee pisti piirakkaa naamaan ja naurahti.

- En tiedä kumpaa sinä piinaat enemmän Nonnaa vai Catherinea. Anna aikaa perheellemme tottua uuteen arkeen. Täytyisi varmaan huomenna kutsua Merita ja Dakota katsomaan pikkusiskoa tai käydä siellä näyttämässä!

- Olet oikeassa rakas, mutta olen vain niin innoissaan. Sitä paitsi Nonna otti vauvan hyvin, vaikka kaikki pelottelivat kokoajan... Olen huolissaan ja yritän sopeutua. Mutta eikö me voitaisi ensin tise totutella vauva arkeen ennen, kuin rynnitään vauvan kanssa Foxeille. Chyenne ei muutenkaan arvosta läsnäoloani, muttei hän voi kieltää sinua tai siskoa lapsiltanne. Eikä hän edes harkitse päästävänsä Meritaa tänne..

- Tuo on totta! Olet oikeassa rakas. Pysytään hetki vauvakuplassa, mutta soitetaan edes kertoaksemme Catherinesta. Sitten, jos et pistä pahaksesi menen kaksin vauvan kanssa. Mutta tarvitsemme myös lastenrattaat!

 

Teen tästä kaksiosaisen!